Chrome - Link Select -->

perjantai 31. tammikuuta 2014

samat kukat

Niin, samat kukat, kuin pari päivää sitten, eri pulloissa vain. Hetken jo mun silmää miellyttäneet ruskeat pullot ovat röykkiönä ilman funktiota hengailleet ruokailuhuoneen ikkunalaudalla. Pullojen entisiä käyttökohteita löytyy täältätäältä ja vielä täältä. Nyttemmin saivat oikein jotain tehtävää osakseen, kun asetin kukat kaikki kolme eri pulloihin. Munsta näyttää hyvältä, mitäs te tuumitte? Onko ruskeat pullot iskeneet teille? 


Meillä alkaa remppakamat löytää tiensä ullakolle varastoon, ja muut tavarat omille paikoillensa. Sen jälkeen koittaa imurin ja lattialuutun vuoro. Ihanaa viikonloppua myös teille! 

ps. nimimerkki Pinkkis, otatko minuun yhteyttä sähköpostitse [löytyy sivupalkista] jotta saan sulle arpavoiton postiin! 

torstai 30. tammikuuta 2014

arvonnan voittaja

Mulla kävi eilen vieras, mieluinen ja harvinainen vieras, veljeni Vantaalta, eikä yhtään pahaan aikaan. Nimittäin jouduin pitkästä aikaa yksin oleskelemaan ilman miestä peräti yhden yön. Tehtiin yhdessä ruokaa, juotiin kahvia ja arvottiin saippuasetin voittaja. Perinteisellä lappuarvonnalla mentiin, tulostettiin siis kaikki kommentit paperille, taiteltiin kaikki 79 lappua suurehkoon vatiin, sekotettiin ja nostettiin yksi voittaja. Kuvista sen näette. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti, ja palkinto lähtee hälle huomenna, kun koulumatkalla sen sujautan keltaiseen laatikkoon, yhteystiedot vaan tarvisin! ONNEA, ja kiitos valtavasti kaikille arvontaan osallistuneille, oli ilo huomata, kuinka moni tuota palkintoa havitteli! 

 ONNEA siis Nimim. Pinkkis! 

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

kolme kuvaa jakkarasta

Äitiltä jo muutama kuukausi sitten saimme jakkaran köökkiin. Oli punertava tuo ja myöskin vähän lenkkana. Kahta jalkaa vähäsen lyhennettiin, ja liimattiin uusiksi pari pinnaa. Sen jälkeen kolme kerrosta sutinaa, ensiksi Otex, sitten Helmi-maalia kahteen kertaan. Valkoista maalia ei ollut nimeksikään, mutta harmaata vaikka kuin, joten värin valinta oli siinä. Tulihan siitä sievä. Keittiössä siis toimii mulle hyvänä lisävartena. Vieressä törröttää Onnioon harja ja kihveli, jota ei tosiaankaan tarvii piilottaa vieraiden saapuessa. Pilkistääpä kuvissa nyttemmin jo täysin valmis kakkos sisäänkäyntimme, joka toimii siis lähinnä kauppakassien jättöovena, sekä oma pienenpieni kierrätyskeskuksemme, jossa on omat paperiset pussukkansa pulloille, muulle muoville ja kierrätyspaperille.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa harmaa on sinertävä, mutta alimmassa kuvassa harmaa vastaa sen oikeaa luonnossa tavattavaa sävyään.

tiistai 28. tammikuuta 2014

lämpenee lämpenee

Yläkuva keittiöstä, talja koettaa pitää pahimman vedon kurissa. Alakuva olohuoneesta, johon patteri tuli uudelleen vasta eilen.Meidän kämppää [yrittää] pitää lämpimänä vanhat mutta ihastuttavat ja oikein toimivat patterit. [Yrittää siksi, kun ikkunat tiivisteineen ovat melko vanhoja ja jokainen vetää. Näitä vanhassa talossa asumisen haittapuolia, ei muutaku villasukat ja -takit sekä pipot ylle!] Tai ainakin neljä viidestä on toiminut ihan moitteettomasti. Tämä toimimatonkin on lämmittänyt, mutta siinä ohella tiputellut vettä liittimestään tasaisin väliajoin. Aivan vain vähän, niin ettei siitä ikinä muista ilmineerata yhtään mihinkään. Viime viikolla ilmotin. Aikovat tulla hitsaan vähäsen ja se olis siinä. Putkimiehen antama tuomio oli kova, patteri pois ja uus tilalle… 

Ei onneksi oo tuo hökötys se lopullinen, vaan tilaukseen lähti kuulemma ihan samanmoinen kuin nuo aiemmatkin, mutta uustuotantoa vain. Toivoa soppii että on kanssa samanmoinen. Mutta tuota saadaan katsella ruokaillessamme, onneksi ei juuri näy, pöytä kun peittää osaksi kammotuksen. Oon muuten miettinyt, voikohan meille 21-vuotialle ilmetä harmaita hiuksia? Tästä tulisi ainakin muutama lisää. Tänään tehtiin terapeuttisesti lopuista hommista to-do-lista, ja huhkittiin salitreenien lisäksi kotona niin, että vedettiin neljän kohdan yli punainen paksu viiva. Enää seitsemän kohtaa tekemättä. 

maanantai 27. tammikuuta 2014

vinkkinä vaan

Messin on mulle ihan uus tuttavuus, löysin sen googlettelemalla ''yksinkertainen yöpöytä''. Casual-sarja on Tapio Anttilan suunnittelema hirvittävän kaunis ja elegantti sarja makuuhuoneen kalusteita. Kaikki näistä ottaisin kirkuen vastaan. Hinta vähän näytti olevan korkeammalla kuin ikean kalusteissa, hehheh, mutta varmasti ovat laadukasta tavaraa nämä Messin huonekalut! Yllätyksekseni huomasin myös, että jälleenmyyjinä toimii Kodin Ykköset -liikkeitä aimo joukko. Kirjoitus ei ole mainos, emmekä näistä mitään tarvitsisi, kunhan vinkkasin, jos joku tarvii kauniita, funktionaalisia ja aikaa kestäviä makuuhuoneen mööbeleitä! Eikös ole sieviä?!


JA VIELÄ PARI PÄIVÄÄ AIKAA OSALLISTUA MELKOISEN SUOSITUKSI OSOITTAUTUNEESEEN ARVONTAAN! 

lauantai 25. tammikuuta 2014

ensimmäinen laatuaan

Varmaan oon jo kertonut, mutten koskaan oikeen ole ollut kukkiitten ylin ystävä. Ne on ihan ok, mutta muutaman kerran vuodessa tulee ostettua leikkokukkia, pääosin muuten pärjäämme parilla viherkasvilla, jotka nekin on vaivoin hengissä pysyneet mun liikakastelun taikka kastelemattomuuden vuoksi. Yllätin siis itsenikin marssimalla tänään oikeaan ihan oikeaan kukkakauppaan, ruokakaupan kukkatiskin sijaan, ja kuulin mun suusta sanat ''yks lilja ja pari neilikkaa kylkeen, kiitos''. Niin. Siinä ne sitte törröttää, lilja mietoine tuoksuineen ja neilikat sen vierellä. Kivalta näyttää, yksinkertainen korkeahko kimppu, jos tuota kimpuksi voi edes nimittää. Mutta kun teki mieli, kukkia, kummallista! Ovat siis ensimmäiset leikkokukat tälle vuotta, toivottavasti tästä kukkaistun ja näky tulisi olemaan ei-niin-poikkeuksellinen. 


torstai 23. tammikuuta 2014

pitkäaikainen haave toteutui

Mainitsin eräästä tilauksesta hetki sitten, kauan sitä ootimma, muttemme onneksi niin kauan, mitä pisimmillään olisi toimitusaika voinut olla. Jotenka intopiukeena eilen rahtasin kaupungin läpi jalkaisin hirmuisen säkin, muutaman kilon painoisen. Kotiin päästessä en olis kenkiä malttanut riisua ennen avaamista. Saatikka, että olisin muka miehen odottanu kotiin mun kanssa sen säätämään paikoillensa. Otsa helmeillen sain sen paikoilleen, ja oli auttamatta liika pimeä sen kuvaamiseen. Nyt sen teille esittelen, ihan mainostamatta! 

AVAroom on kummitellut mielessäni siitä lähtien, [tais olla vuosi 2008, ellen väärin muista] kun vielä kotona asuessani kaikki kotikotimme sängyt vuoraantui vetskaripäiväpeitoilla. Siitä asti olen ollut laiska petaamaan sänkyä ja kyllästynyt siihen oikomiseen, kun ei ikinä oo suorassa, ja kun kerran istut niin mennyttä koko petaus. Vaan eipä ole enää, meillä ainakaan. Äitiltä ja isiltä saatu joululahjaraha meni lyhentämättömänä suoraan tähän, vähän laitettiin lisää itse. Väriä arvoimme pitkään, loppuun asti pääsivät harmaa ja valkoinen. Valkoiseen päädyimme sängyn ja muutenkin koko huoneen yhtenevyyden vuoksi, ja konepestävyytensä ansiosta. Tuskimpa tulee edes sotkettua/pestyä kovin usein näin kahden aikuisen taloudessa. On tyylikäs, pysyy paikoillansa, toimii loistavasti, säästää aikaa ja hermoja, sekä on hirvittävän hyvä näky mun silmälle. Tykkääkköte siellä? 

Viimeinen kuva kertonee meän sisustus politiikasta, kaikki näkyvä on neutraalia ja suhteellisen väritöntä, mutta uskalletaan kyllä väreillä leikkiä piilossa, ja vähän myös näkyvillä. Herkullisen karkkiväriset vinoraitalakanat ovat Ellokselta, tuntuvalla alennuksella vieläpä.  Ja hop eilen alkaneeseen arvontaan mukaan vain! 


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

saippuakauppias

En ihan kauppias ole, mutta melkein. Tänään aamulla sain niin mieluista postia. Laatikon sisältä tuli miellyttävän puhtaanoloinen tuoksu. Heti juoksin käsiä pesemään. Sain laatikollisen saippuoita, ekologisesti käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Soap Factory lähti yhteistyöhön blogini kanssa ja Elina lähetti arvottavaa. Kiitoksen sana sinne vielä! 

Arvontaan lähtee kaksi saippuaa sekä kaunis keraaminen saippua-alusta. Toinen saippuoista on Kiss, mustanpuhuva luonnonmukaisesti tuotettu palanen, joka kätkee sisäänsä raikasta viilentävää piparminttua, pehmeää vaniljaa ja mielialaa kohottavaa patchoulia. Tälle oiva vastapaino löytyy myös paketista, mieto luonnonmukaisesti myös toteutettu suolasaippua Naku, joka on erityisesti herkän, kuivan ja ongelmaisen ihon ystävä. Naku ei sisällä mitään ylimääräisiä tuoksu- tai väriaineita. Alusta taas on kiiltävällä lasitteella pinnoitettu 12-reikäinen, aaltopohjainen ja konepesun kestävä Suomessa valmistettu avainlipputuote. Kaikista näistä voit halutessasi lukea lisää Soap Factoryn nettisivuilta.

Testasin jo siis aamusta tuota Kissiä*, ja kyllä kädet tuli puhtaiksi, ja jälkeen jäi raikas tuoksu, joka kesti koko koulupäivän. Myös koko toaletti tuoksuu ihanalta! Naku* pääsi kotiin tullessani veden ja käsien kanssa kosketuksiin, ja mietous on totta. Lisäksi nämä molemmat ovat kauniita paloja, eihän raaskisi edes käyttää, toista kuin markettien samaan kategoriaan kuuluvat tuotteet. Eikä muuten näilläkään hintaa paljon ole! 

Ja huutaa hep, ken tämän paketin postiluukustaan haluaa kolahtavan, arvonta alkaa än yy tee nyt ja päättyy tasan viikon perästä, keskiviikkona 29. tammikuuta 2014, kello 16.00. Muistakaa anonyymit erottuva nimimerkki! ARVONTAAN OSALLISTUMISAIKA PÄÄTTYNYT, KIITOS KAIKILLE MIELENKIINNOSTA! 

Kuvissa siis pörrää itselleni kuvaus- ja testikäyttöön saamani saippuat*, sekä arvontapaketista kuvausten ajaksi lainaamani alusta. 


*Tuote saatu blogin kautta.




tiistai 21. tammikuuta 2014

mummoja rivissä

Monessa blogissa pantonen vuoden väriä on kuulutettu, ja mietin onko mulla yhtään mitään vähääkään tuota liippaavaa, en nyt yritä olla huippuhuipputrendikäs, vaan sen vuoksi mietin, josko oon joskus hairahtanut itselleni niin vieraalle alueelle, noihin pinkkeihin ja violetteihin kun en oikein ikinä ole syttynyt. Tässä välissä kysäsen, että ken muistaa, vai muistaako kukaan kahta edeltävää blogiani seuranneista mun palavaa rakkautta venäläisiä pikkumummoja kohtaan? Haalin niitä yhdessä välissä monta sarjaa, toinen toistaan sievempiä. Noh, poukkoileva tarinani koettaa teille kertoa, että pantonesta innostuneena kolusin vintin kertaan ja toiseenkin etsiessäni juuri tuota valkoisten maatuskojen välissä olevaa pinkin ja violetin sävyistä sarjaa. Löytyihän se viimein, ja iskin sen tuohon välihyllylle joulukynttilöiden tilalle. Valkoiseen alkydimaaliin on itse dipattu se kaikista halvin, huonokuntoisin ja rumin mummosarja, jos näin voi sanoa. Kyllä ne edelleen on mun mieleen, nuo venäläiset mummot. Tykkäättekö te, liippaako yhtään läheltä sydäntä? 


maanantai 20. tammikuuta 2014

helpotusta näköpiirissä

Sähkömies kävi, nyt siis vain pikkuhuoneen ja keittiön kynnyksiin loput listat ja kakkos-sisäänkäynnin katon panelointi loppuun, niin saamme huokaista. Huokaista kun kaikki tehtävät on suoritettu. Meidän tahdilla me huokastaan kylläkin lopullisesti vasta helmikuussa, sen verran on roinaa nurkissa, joita pitäisi viedä sinne sun tänne. Suurin osa kuitenkin kaatopaikalle. Puhdasta jätettä siis on 4 jätesäkkiä. Sitten on ullakolle säilöön vietäviä listanpätkiä, pari laatikkoa laminaattia, neliö tai pari laattaa, lista sen kuin jatkuu. Maalit pitäisi saada säilöön sisälle, että voi tarvittaessa paikkamaalata… 

Ps. Eilen avasimme salikauden remontin loppusuoran kunniaksi, viimeisin rääkki on käyty tekemässä vuoden 2013 toukokuussa. Kyllä nyt on keho taas pinkeä innosta ja ehkä vähän myös kivusta. Jäimme tauolle remontin vuoksi, ja myöhemmin mun käsileikkaus pidensi sitä. Nyt ollaan taas uudella puhdilla saamassa itseämme kesäkuntoon. Upouudet treenikamat syventää puhtia entisestään.  

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

tapetointivimmainen

Täällä entinen tapetin vihaaja morjes! Viha-aika johtui varmaan kaiketi sen nyppimisestä, sitä tehtiin kotona äitin apuna moneen otteeseen, osa lähti sutjakkaasti vuota kerrallansa, osan sai neliösenttimetrin kokoisina palasina nyppiä koko huoneen verran. Sitä en toivo edes pahimmille vihamiehilleni, ei sillä että niitä lukuisia edes olisi. Nyt on kelkka kääntynyt, täysin vastakkaiseen suuntaan, niiden helppous kuulostaa suorastaan houkuttelevan hyvältä. Tietysti yksivärisiä tapetteja en oikein sulata ja ylenpalttiset ruusukuviot ja ornamentit puistattavat. Kaikissa kategorioissa on miellyttäviä ja vähemmän miellyttäviä kuoseja ja sävyjä. 

Nettikauppoja selaillessani törmäsin huikeisiin tapetteihin, jotka kiljuen kotiini kantaisin, mikäli hinta olisi sopiva ja toinen puoli näille lämpenis. Toinen puoli niin, kun ei ollenkaan ymmärrä mun yhtäkkistä tapetointivimmaa ja sanottakoon ettei se niin yhtäkkinen ole ollut, olen vain taistellut sitä vastaan hiljaa mielissäni, nyt vasta luovuttanut. Mitäs tässä enempiä jaarittelemaan, pläjäytän kuvat mun top kasista tähän näin. Kuvat ovat SeinäruusunMr Perswallin sekä Elloksen sivuilta bongattuja ja lainattuja. Iskeekö teihin? Pitää vielä sanomani, etten toki sekoittelisi näitä keskenänsä, vaan yhden vaikeasti valittavan tapetin liisteröisin kotimme mahtavimmalle paikalle, joko yhdelle seinälle taikka seinän pätkälle. 


lauantai 18. tammikuuta 2014

mun kulma

Yhteinen se on meillä tämä mun bloginurkka, en oo haastetta saanut, mutten voinut vastustaa kiusausta kuvata nurkkaa kun sinne niiin kivasti auringon säteet yks päivä osui. Tämä on nähty aiemminkin, eikä se siitä oo mihkään muuttunut. Tämän vuoden kalenteri on seinällä ja kynäpurkki + kynäpenaali on uudehkoja, mutta muuten on tietokone ja pöytä pysynyt paikoillansa. Täällä vedetään hirveää läpikäyntiä tavaroille, myyntiin on mennyt hurja määrä tavaraa, osa lähtenyt jo uusiin koteihin, ja kokoajan löytyy lisää kiertoon meneviä juttuja. Mutta, tässä mää siis nytkin istun ja naputtelen. Tai naputtelin.


Jos siellä muuten olis jollakulla kiinnostusta itse-ommelluille valkomustille Marimekon Kaivoverhoille, kangas on leveys suunnassa puolitettu, koko 230x67 ja näitä siis kaksi, hp 50€, lisätietoja ja kuvia saa sähköpostitse. MYYDYT OVAT! 

torstai 16. tammikuuta 2014

kiikku olis poikaa

Aina kyläpaikassa keinutuolin nähtyäni ryntään sen lempeään syliin leppoisasti keinumaan. Pari vuotta oon kirppareilta, kierrätyskeskuksista, nettihuutokaupoista, torista ja facebookin kirppisryhmistä etsinyt sopivaa yksilöä. Uutena en raaski enkä haluakkaan ostaa, jos jollakin odottaa minua se täydellinen kiikku. Mun mielestä täydellinen ei ole virheetön, narinaa saa kuulua, maalin kuuluukin olla vähän kulunut ja käsinojat saa lenkkasta. Korjaan sen, huolella ja hellästi korjaisin sen. Saattaisin jopa hioa ja sutia uuden kerroksen maalia. Kunhan vain löytyisi se kaunis, edullisesti vieläpä. Tässä tän hetken ihastukset; Madamoiselle, keskimmäinen tee-se-itse madamoiselle ja Kartellin Comeback. Niiin kauniita ovat kaikki. Etsintä jatkukoon, ei mulla muuta. 

Kiikun laittaisin makuuhuoneeseen, nurkkaan, siinä iltaisin kiikkuisin jokin lankatyö sylissäin. Olispa poikaa! 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

ei pahaa ilman hyvää

Taannoin oon saattanut täälläkin purnata kun piti ne sähköt uusiksi vetää koko asunnon läpi. Nohnoh, ei pahaa ilman mitään hyvää. Kyseltiin sitten rasioiden ja kytkimien perään, että mimmoset saamme laittaa. Olin jo ihan varma, että peruskytkimet ja rasiat saa riittää, mutta uskalsin silti ehdottaa talon vanhaa tyyliä mukailevaa Renova-mallistoa. Läpi men ku kuuma veitsi voista konsanansa. Siispä meillon nyt sievät pyöreälinjaiset kytkimet, ja kyllä muuten tykkään. Uppoaako teihin? Mun mielestä liian modernit olis ollu liian modernit tänne, eli teräväkulmaset oli heti jo poissa laskuista, saati sitte ne uudet hopeaiset, kyllä olis menny yli että heilahtais. Viimeinen kuva yrittää demonstroida pistorasiaa sen luonnollisessa taikka jokapäiväisessä elinympäristössään. 




tiistai 14. tammikuuta 2014

vaaleampi eteinen

Ny on astetta valkoisempi eteinen. Ei enää ime sitä vähääkin valoa se tumma ja tunkkainen ovi. Muutama päivä siinä menikin, sai aika monta kerrosta maalia sutia, ennenkuin se tuntui oikeasti valkealta, eikä mistään kuultanut ruskea läpi. Ovet on siis olleet useampana päivänä apposen auki rappuun. Muistatteko miltä eteinen näytti hetki sitten? Jos ette, kurkkikaa täältä. Eikös vain muuttunut ilme aikalailla. EDIT: ja täältä voi nähdä eteisen ihan alkuperäisen lookin. 

Lopuksi vielä ajattelin laittaa tälläsen ylhäältäpäin otetun kuvan, jossa ovien mittasuhteet muuttuu naurettaviksi, mutta ehkä vähän hahmotatte lattiapinta-alan vähyyden. Aiemmin ovelta sai astua pilvimatolle, mutta heivasin sen mäkeen sen saadessa osansa maaliroiskeista. Fiksumpi olisi suojannut sen. Sen tilalle taittelin mummolta saadun ihanan värikkään räsymaton kolminkerroin, niin ompahan joku mihin pyhkiä jalat. 


maanantai 13. tammikuuta 2014

jotta muistaisin

Willow Treen kolme figuuria on heti keittiön valmistuttua seisotettu kaarihyllylle. Pariskunta on saatu tuparilahjaksi entiseen kotiin. Enkeli ja lapsi on näistä vanhin, sain sen äidiltä jo monta vuotta sitten ns hoitopalkaksi. Tuo myös saanut eniten kolhuja, kädet ja päät on liimattu useampaan otteeseen, ja siivet on jo teillä tietämättömillä. Vielä siivellinen enkeli on muisto kohta kuuden vuoden takaisesta onnettomuudesta ja siitä seuranneesta sairaala-ajasta. Ihanalta liian kaukana asuvalta ja liian harvoin nähtävältä ystävältä. Kokoelma varmasti kasvaa ajan myötä, nuo tuntuu sellaisilta isojen muutosten taikka elämänvaiheiden esineiltä. Ja kulkee mukanamme kodista toiseen, sekä aina saavat arvoisensa paikan. Miksi höpisen näistä, siksi kun viimeksi eilen mietin illalla ennen unensaantia, kuinka onnellinen olen liikuntakyvystäni. Muutama vuosi takaperin siitä ei ollut antaa takuita. 


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

avoimet ovet

Meillä oli eilen avoimien ovien päivä, koko päivän. Tai ainakin sen 10 tuntia. Aamusta het haettiin tarvittavat tarvikkeet rautakaupasta, ja tultiin kotio touhuamaan. Minä olin maalihuuruissa, ja mies sahasi lankkua, listaa ja paneelia vuoronperään. Kunhan oli ensin hionu mulle maalausvalmiiksi seinät tuosta pikkuruisesta huoneesta. Seinät siis sai valkaisun, mutta niiden ohella myös ulko-ovet oli sama maalata, sisäpuolelta vain. Pari naapuriakin ehti päivittelemään että mitä kummaa te teette ja onhan teillä nyt varmasti lupa. Kun vanha talo ja plaaplaa. On lupa, kuulemma koko taloyhtiöltä. Hyvä niin; ei tuu myöhemmin satikutia. Enkä mää muuten olis. 


Viel on ens viikolle toiseen kertaan varsinaisella maalilla maalaus, laitoin pohjalle tuota niin paljon kehuttua Tikkurilan Otexia. Ja kyllä tarttu lakattujen ovien pintaan hyvin. Tiiä sitten oliko lakkaa niin kovin paljon jäljellä mutta kuitennii. Ei saatu tänään valmiiksi kokonaansa, maanantaina tilataan sähkömies ja sen käytyä saadaan kattopaneelit kiinni ja maalattua, laminaattikin laitetaan vasta kun oon maalannu ovet ja listat loppuun. Sanokaa mun sanoneen, että oon ihan superiloinen noista valkoisista ovista, kyllä on heti paljon kirkkaampi eteinen. Siis eteiset. 


lauantai 11. tammikuuta 2014

kasvavat lehtipinot

Mulla on tosi pienet ongelmat, mutta nyt niihin isoimpiin lukeutuu jatkuvasti kasvavat lehtipinot, mitä niille teen, raaskinko luopua, vai käytänkö lehtiä muuten sisustuksessa vai mitä. Ehdotuksia otetaan vastaan! Nykyään ne on järjestetty lehden ja ajan mukaan pinoihin makuuhuoneen bestån alle. Vähän hankala etsiessä jotain tiettyä  vanhaa lehteä, ja kerää pölyä väleihin ja alle kun mikäkin. Siirtyminen verkkolehtiin ei ole ratkaisu, sillä painettua lehteä ei voita mikään. Se miksi tähän asiaan oon nyt paneutunut, on tuo toinen osapuoli, joka ei voi ymmärtää miksi niitä pitää hamstrata ja säilyttää, miehen mielestä jos on kerran lukenut, ei tartte toista kertaa lukea. 

Tänään jatkuu eilen aloitettu viimeisen huoneen remppa, vajaa neliö on lattiapinta-alaa, niin eihän luulis kauaa nokan tuhisevan. Ennen kuin päästään hommiin, on haettava kattopaneelit alaslaskua varten, tela maalaamista varten sekä listaliimaa. Eiköhän huomenna jo saada kuvia valmiimmasta, tai ainakin vähän välivaiheita… 

Vielä sanon TERVETULOA uudet lukijat, teitä on nyt yhteensä bloglovinin ja tämän bloggerin kautta tasan sata, sen kunniaksi perustin blogille facebook-sivun, mikäli sitäkautta haluaa seurata. Linkki on sivupalkissa oikealla! Ja tässä!

Olis[ko]han arvontakin paikallansa, mitähän sitä keksis? 


perjantai 10. tammikuuta 2014

kolmaskin

Joululomareissulla löytyi toinenkin verho, nyt on joka huoneessa. Marimekon outletissa viiden metrin valmispalalle ei jäänyt hintaa montaa kymmentä euroa. Mustavalkoinen makuuhuoneemme sai kyseisen verhon, vielä mietin pitäisikö lyhentää verhoa vielä niin, että se juuri ja juuri koskettaisi lattiaa. Alunperin hakusessa oli vielä enempi valkovoittoinen kuvio, mutta halusin kuitenkin rikkoa valkoisuutta jollain kuviolla. Tämä kuvio nyt ei ole niin hallitseva kuin isompi olisi ollut, joten ehkä parempi. Hain myöskin loman aikana kuolleen jasmiininkukan tilalle saniaisen ja solmin sille amppelin. 

Betonikello on yksi kauiiten samassa paikassa pysyneitä esineitä täällä. Lätkäisin sen siihen puolihuolimattomasti heti kun saimme laminaatit makuuhuoneeseen. Siinä on pysynyt, hyvin oon osannut arpoa sille paikan. Taulun nurkasta roikkuu iki-ihana Nikaman Ranka-riipus, jonka sain joulupukilta. Ai kuinka ihana joulupukki. Eilen lähti muuten tilaukseen eräs odotettu, haikailtu, haaveiltu ja kuolattu juttu. Miksi vasta eilen, no siksi kun mun vanhemmat sponssas siitä puolet joululahjaksi, niin nyt jos koskaan sen raski näin puoliopiskelijabudjetilla tilata. 

torstai 9. tammikuuta 2014

himmeli

Meillä on diggailtu himmeleitä jo monta vuotta. Varsinkin niitä pilliversioita. Tänävuonna tämä rouva olis halunnu olkisen, ja kun tämä rouva ei niitä osaa askarrella niin herran olis pitänyt. Pari päivää se ähersi, kuulu välillä kovaäänistäkin sadattelua, sinne meni pari pussillista olkia, kaikki rikkipoikkihalki. Ei tullu olkihimmeliä. Ihan muilla asioilla Helsingin Hobbypointissa käydessä hänen silmiinsä osui messinkisiä ohuenohuita tankoja. Olipa vielä reikä keskellä. Hiukan tyyriitä olivat, yhden tangon hinnalla olis saanu kokonaisen olkipussin. Mutta halusi hän niistä himmelin tehdä. Pikaisia mitoituksia ja laskutoimituksia paikanpäällä ja niin lähti viisi metriä tankoa auton hattuhyllylle matkustamaan kotio. Ja het kotiin päästyämme alkoi askartelu. Olen mää onnellinen nainen ja on mulla ihanainen mies, täytyy sanoa! 

Suurimman peruskuution sivut ovat 20cm, keskikokoisen 13cm ja pienimmän 7cm pitkiä. Nyt on himmeleitä kaksi, toinen samanmoinen musta myöskin, jonka tekopaketin sain ystävältäni joululahjaksi, että kiitosta vain! Molemmat vähän hakevat paikkaansa, tämä on makkarissa ja toinen keittiössä. Suunnitelmissa laittaa molemmat samaan nurkkaan joko olkkariin taikka keittiöön. 


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

uusia juttuja

Kävimpäs sitten hakemassa samaista kangasta myös työhuoneen verhoa varten. Ny on molemmissa verhot, vieläpä ihan kivat verhot! Kaikkien huoneiden ikkunalaudat ovat kokeneet siivouksen, jokaiselle on jäänyt yks tai kaks juttua, mut tuntien ne on kahta lukuunottamatta kynttilä juttuja. Kelpaa vielä poltella, ku het kolmen jälkeen on niin hämärää että. Joululahja kaukolaukaisin mahdollisti kokeilun käyttää minua itseäni sisustuskuvissa. Kohta seikkailen ties missä muka juomassa kahvia tai istuskelemassa ja lukemassa. Kertokaa siis jos ette halua tätä, tai jos haluatte, tarviin mielipiteitänne! 

Kannoin ikkunalaudalle uusimmalla kirpparilöytötarjottimella muita uusia juttuja. Muutama paketillinen Granitin servettejä, Stockmannin alesta löydetyt sarjaton keittiöpyyhkeet, ystävältä saatu termosmuki koulun ''emme käytä enää kertismukeja'' ongelmaan, sekä lasinen ihastuttava paperipaino. Ja tosiaan juon muka kahvia, koska mukissa oli Valion Hehkujuomaa kurkkukipuun. Eilinen kokopäiväinen heiluminen ulos ja sisään sai flunssan vain pahemmaksi ja sitä täällä poden. Viikko on puolessa välissä, jos paranen, koittaa lauantaina mun laskukauden ensimmäinen laskupäivä, lumilautakin odottelee eteisessä. 



tiistai 7. tammikuuta 2014

ajassa ollaan

Meillä nyt ollaan kyllä ajassa. Kelloja on tätänykyä joka huoneessa, ja kalentereitakin kolmessa, jotta pysyttäis kärryillä ajan kulusta.  Lomareissulta Helsingistä Granitista löytyi suuri vuosikalenteri seinälle, johon mahtuu kirjoittelemaan synttärit ja menot. Musta kaksiosainen heiluri kello, oikeasti siis Nextimen 'Clockwork', on Tampereelta Ideaparkin Brand City Outletista. Ei montaa euroa kumpikaan maksanut. Kellostahan sen jo näkee, täällä kirjoittelee aamukukkuja, joka ei saa unta miehen lähdettyä töihin. Huomenta siis ja ihanaa arkiaamua, minäkin vielä pienessä köhässä ja flunssassa yritän silti valmistautua kouluun. 


jopas on verho

Munsta verhot kertoo valmiista tai melkein valmiista sisustuksesta. Verhot tuo kodikkuutta ja pehmeyttä. Meillä ne poistaa kaikua ja kolkkoutta. Lomalta löytyi miltei samanvärinen harmaa kangas kuin verhotankojen peitelevyt, joten olihan pakko kokeilla josko se sopisi ruokailuhuoneen verhoksi. Metrihintakaan ei päätä huimannut niin uskalsin ostaa jopa puoli metriä ''saumanvaraa'' taikka halusin kokeilla miltä se näyttää reilusti lattialle laskeutuvana. Hyvältähän se, miekkosenkin mielestä. Nyt ne vain odottaa ompelua, siihen voi mennä tovi. Kuulemma kukaan ei es huomaa jos ei ompele. Mitäs te ootte mieltä, liikaa harmaata vai oikein hyvä? Kuvassa myös esiintyy kaks mun joululahjaa, varmaan tosi vaikee arvata mitkä ne on.


maanantai 6. tammikuuta 2014

vähän takasiipäin

Täällä ollaan, turvallisesti kotona. Vaikkakin herra tuumas eilen ku vinguin koti-ikävää, että mikäs kiire meillä sinne on, kotia on moni kuollu. Jaa. Meillä oli oikein mukava ja riemullinen lomareissu. Ensin suuntasimme jouluksi mökille keskisuomeen. Siellä pääosin makoilimme sohvalla ruokaähkystä pahoinvoivina, taikka velloimme paljussa kaikki neljä rupatellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Rentouttavaa ja niin rentouttavaa. Viis veisasimme miltä näyttää, kunhan tuntui hyvältä. Vaikka itse mökki oli koristeltu joulukuosiin, lumeton ja musta joulu vei vähän fiilistä, mutta eipä tuosta auta valitella. Kuvia tuli otettua aika vähän, vaikka kamera oli esillä jatkuvasti. Postauskelpoiset näette tässä. 






Muutaman päivän löhöilyn jälkeen kuuden tunnin autossa istuminen tuotti vaikeuksia. Jatkoimme siis matkaa joulupäivänä Ouluun, perhettäni ja muita sukulaisia tapaamaan. Ennätyksellinen kyläily rupeama muutaman päivän aikana, jotta ehdittäisi nähdä monia monia ystäviä. Pohjoisessa univelka kasvoi kaikkien alias- ja monopoly-pelien ansiosta, mutta kerranhan vain on vuodessa joulu. 
  Uudeksi vuodeksi ei oltu aiemmin suunniteltu mitään, mutta ''jossainvaiheessajokatapauksessaetelään'' syy sai meidät istumaan autoon uudenvuoden aatonaattona ja karauttamaan ihan Espooseen asti. Siellä odotti miekkosen vanhemmat ja sukulaiset. Uusivuosi vaihtui Helsingin Senaatintorilla, hienot oli tulitteet. Niinkuin teineinä konsanaan valvoimme pitkälle aamuun, eikä ehditty ennen hesaria nukkumaan. Taas muutamat kyläilyt ja myös vähän alennusmyyntejä. 
  Perjantaina taaaas tienpäälle, suuntana Tampere. Kummityttöjä sekä muita ystäviä katsomaan. Vihdoin eilen sitten Hämeenlinnan Panssarimuseon kautta kotio. Jonkin asteinen kosto tuo panssarimuseo mieheltä mulle, kun oon sitä raahannu kaupoista toiseen eräänkin kerran. Mielenkiintoinen parituntinen sinne saatiin upotettua. 
  Huh nyt on rauha, viimeisten kahden viikon kaikkien ihmisten huomioon ottaminen ja jatkuva sosiaalisuus saa minut nyt kotona olemaan täysin hiljaa, hissukseen touhuamaan ja purkamaan tavaroita. Joulukin joutaa jo poissa ja uutta tilalle. Ennätys pitkä postaus, jos jaksoitte lukea, kiitän ja nostan hattua. Hattua on nostettava myös isopapalle 95-v synttäreistä! Ihanaa loppiaista.