Chrome - Link Select -->

maanantai 13. tammikuuta 2014

jotta muistaisin

Willow Treen kolme figuuria on heti keittiön valmistuttua seisotettu kaarihyllylle. Pariskunta on saatu tuparilahjaksi entiseen kotiin. Enkeli ja lapsi on näistä vanhin, sain sen äidiltä jo monta vuotta sitten ns hoitopalkaksi. Tuo myös saanut eniten kolhuja, kädet ja päät on liimattu useampaan otteeseen, ja siivet on jo teillä tietämättömillä. Vielä siivellinen enkeli on muisto kohta kuuden vuoden takaisesta onnettomuudesta ja siitä seuranneesta sairaala-ajasta. Ihanalta liian kaukana asuvalta ja liian harvoin nähtävältä ystävältä. Kokoelma varmasti kasvaa ajan myötä, nuo tuntuu sellaisilta isojen muutosten taikka elämänvaiheiden esineiltä. Ja kulkee mukanamme kodista toiseen, sekä aina saavat arvoisensa paikan. Miksi höpisen näistä, siksi kun viimeksi eilen mietin illalla ennen unensaantia, kuinka onnellinen olen liikuntakyvystäni. Muutama vuosi takaperin siitä ei ollut antaa takuita. 


12 kommenttia :

  1. <3 Just mekin eilen puhuttiin ystäväpariskunnan kanssa siitä mitä tapahtu kun tuli puheeksi se paikka. Hui onko siitä jo nuin monta vuotta... Ja ihana että olet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä yhteensattuma, että molemmat muisteltiin sitä tapahtumaa eilen. Ja eikös oo hullua, kuinka aika on mennyt nopeasti! Eikös vain, kyllä olen onnekas! <3

      Poista
  2. Onneksi olet selvinnyt, mitä tapahtuikaan. Sulla on varmasti paljon kaunista annettavaa tähän maailmaan, läheisillesi. Nuo esineet on musta aivan upean kauniin ihania. Herkkiä ja tunnelmallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ekasta, toivon samaa toisesta virkkeestä, ja kahta viimeistä komppaan kympillä!

      Poista
  3. Nuo tapahtumat jättää kyllä oman jälkensä. Toiset jää vanhaan märehtimään, toiset menee eteenpäin, eivätkä tuhlaa enää enempää aikaansa ikäviin asioihin.

    Onneksi oot siinä! Selvinnyt ja eteenpäin menossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, minä oon kyllä ihan täysillä paahtanu etiäppäin ja nauttinut elämästä tapaturmaisen urheilunkin parissa. Kiitos ihanasta kommentista Laura! :)

      Poista
    2. Mahtavaa! Oot rohkea!
      Itse en taitaisi uskaltaa palata saman lajin pariin.

      Mulla on takana (tasaisesti vuodesta 1999 vuoteen 2012 saakka) neljä leikkausta ja aivoinfarkti, joka vei osan näkökyvystä. Arvostan todella positiivista asennoitumistasi. Samaa sitä itse pidän yllä, etten tule pilanneeksi tuleviakin päiviä :)

      Poista
    3. Ha, muiden mielestä uhkarohkea taikka typerä, mutta minä nautin, ja osaan nykyisin jopa tuntea omat limiitit ja harrastaa niiden rajoissa. Ennen onnettomuutta piti kokeilla kaikkea mahdollista.

      Huh, mulla on vasta kaksi [koputan puuta], ja niistäkin toipuminen kaikkine liikuntarajoituksineen on ollut pelottavia ja mieltä alentavia. Positiivisuus on hyvä pitää mielessä, jos alkaa liikaa kelailemaan menneitä ja tulevia ''mitä jos'' seikkoja, niin eihän täällä passais muutaku kotona istua, ja 80% ihmisistä kuolee kotiinsa… :)

      Poista
    4. Näin on :)

      Hyviä vointeja ja hyvää mieltä!

      Poista
  4. vähän jälkeenpäin kommentoin kun lueskelen tätä myöhemmin, mutta nuo willow tree-hahmot on kyllä kertakaikkiaan niin ihania. Itse olen vuosien varrella niitä keräillyt ja kokoelmassani niitä on nyt 17. Niin ajattomia eikä niihin kyllästy koskaan. Muistuttaa elämän tärkeistä asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin kommentointi ei todellakan haittaa! mullakin tavoitteena saada niitä muistuttamaan milloin mistäkin tapahtumasta, mutta sulla on melkein kadehdittava kokoelma! :)

      Poista

Kirjoitahan sana tai useampi!