Varoitus; jos ei raskaus jutut kiinnosta, lopeta ihmeessä lukeminen tähän paikkaan. On meinaan koko postaus yhtä raskausjuttua.
Rohkenen laittaa tänne kuvan muistoksi raskaudestani. Miehen kanssa otimme ihan keskenämme yks päivä raskausmassukuvia, joita ajattelimme teettää vauvakirjaa varten. Pötsini on melko iso, mutta niin on jo vauva siellä sisällä. Mun varmasti tulee ikävä tätä ihon alla olevaa vauvaa joskus, on se niin huikeaa kuinka se siellä pyörii ja hyörii. Silti nyt jo on ikävä ns omaa kroppaa, ilman kömpelöä ja suurta vatsaa.
Raskauteni on alusta asti sujunut melko moitteetta. Alkuraskauden pahoinvointia en ole joutunut kokemaan, eikä himojakaan ole ollut nimeksikään. Migreeni käväisi pari kertaa. Oon kokenut kuitenkin koko mahankasvatusajan helpoksi ja mukavaksi. Vielähän niitä ehtii niitä vaivoja tulla, ettei pidä vielä huokaista. Arpia oon saanut ja selkä on vihoitellut ajoittain, mutta muutoin, mikäs tässä ollessa.
Ps. Meinaan pakahtua rakkaudesta, onnesta ja ilosta.