Chrome - Link Select -->

maanantai 31. maaliskuuta 2014

top5

Sain Kaksin kaksiossa-blogin Lauralta kivan haasteen, jossa vastataan viiteen kysymykseen. Nämä haasteet oon ottanut ilomielin aina vastaan, sillä niillä saan sisältöä blogiini silloin, kun muuten en kerkeä tänne raapustelemaan. Kuten esimerkikis tänä ajankohtana, kun on miljoona asiaa tekemättä ja tehtävälista tuntuu olevan loputon. Kuvituksena vanhoja kuvia noista neljännen kysymyksen löydöistä.

Sain seuraavat kysymykset: 
Mikä on kotisi inhokki kaluste/esine? Tällähetkellä eniten inhoan työpöytäämme, jolle kertyy hirveästi tavaraa ja tämä on jotenkin epäkäytännöllinen, vaikkakin munsta pelkistetty ja hieno. Täytyisi siis kehitellä parempi konsepti tähän työhuoneeseen, järkevämpi pöytäsysteemi, mahdollisesti pienenpienen säilytyskalusteen kera. 

Mihin sijoittaisit 1000 euroa tällä hetkellä? Kaksi vaihtoehtoa, ulkomaanmatka tai sohva. Molemmat tarvivat vielä säästämistä ja pihistelyä kaiken muun osalta. Olisipa ylimääräiset 1000euroa jostain repäistä vielä. 

Millainen on arkipäiväsi? Arkipäiväni on koulupäivä. Tässä jaksossa itse koulupäivät ovat lyhyitä, mutta kuten oletettavasti kaikissa amk-opinnoissa, kurssista 50% on lähiopiskelua ja muut kotona tehtävää duunia. Jota tuntuu olevan enemmän kuin koulussa istumista. Lähden siis aamuisin kouluun tukevahkon aamupalan saattelemana, usein herään aamuisin ennen kukonlaulua, eli kun mieheni konkoilee 6am töihinsä. Koulussa on onneksi ihania ystäviä, joiden kanssa ei tunnit ole niin tappavia kuin muutoin varmaan olisi. Koulun jälkeen saatan käydä lähikirpparilla, mutta useimmiten käppäilen suoraan kotio. Syöpäsen jotain välipalaa ja touhuan koulujuttuja. Yleensä käyn tässä välissä mahdolliset postit ja blogit läpi. Hengähdystauko niin sanotusti. Sen jälkeen yritän pusertaa raportteja ja esitelmiä valmiiksi siihen asti kun mies tulee töistä. On vuorossa ruoka, jonka yleensä mies tekee. Ruuan jälkeen on ''hetkeksi petiin''-aika, ja sen jälkeen suunta joko lenkkipolulle taikka salille. Siinähän se mennee. Arkipäivä.

Paras/parhaat kirppislöytösi? Näitä on niiiin monia, viime postauksessa esittelemäni Aalto-maljakko on viimeisin paras löytö. Ihana on myös makuuhuoneen 'lampunvarjostin', jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta en todellakaan tiedä. Olohuoneen nojikset ovat myös olleet hyvä löytö, vaikka päälystinkin ne uudelleen. Ruokapöydän tuoleista oon myös ylläri-iloinen, kun niin halvalla eteeni työnnettiin. Siinä taisivat olla ne parhaimmat. 

Paras/parhaat DIY-vinkkisi? En ala mitään yksittäistä tässä neuvomaan, mutta sanon vaan yleisesti että jos joku visio jostain on, tartu rohkeasti työkaluihin ja ala vääntämään, yleensä parin epäonnistumisen jälkeen viimeistään tulee se ahaa-elämys ja tuotteesta tulee toimiva ja silmää miellyttävä. Ei aina näinkään. Mutta olkaa ennakkoluulottomia, luottakaa omiin kykyihinne tehdä asioita ja toteuttakaa pieniä tai suurempiakin ideoita! 

Tälläkään kertaa laiskuuttani en viitsi tätä eteenpäin laittaa. Tähän oli kiva vastata, ja näillä kysymyksillä joku voi haasteen itselleen napsaista. 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

aallot on mun heikkous

Vaikkakin ollaan yhdessä päätetty ja luvattu karttavamme turhia ostoksia ennen ulkomaanmatkaa, en voinut vastustaa kiusausta kirpparilla muutamalla hassulla eurolla vastaan tullutta Aalto-vaasia. Ne on muutenkin mun heikkous. Tykkään niistä valtavasti, mutta oon jotenkuten onnistunut pitämään ne aika minimissä, muutama pieni ja yksi musta iso on tähän asti meillä ilahduttaneet. Osa on aktiivisessa käytössä, mutta muutkin alituiseen esillä ovat, vaikka ilman funktiota. 

Tuo ruskea siis on uusin, olisitteko te voineet jättää tämän 6euron vaasin sinne niin? En todellakaan tiedä onko kyseessä ykköslaatuinen vai ei, minusta se näyttää ja tuntuu aivan samalta kuin tuo mun kirkas ykköslaatuinen, mutta hinta vähän hämää. Nyt siis keräsin pienemmät vaasit ryppääksi ikkunalaudalle, johon aina niin ihanasti paistaa aurinko.
 

Voi kun toivon että kohta ikkunamiehet soittelevat ja tulevat vihdoin vaihtamaan tuon kakkasen, pölysen ja rumasti tiivistetyn ikkunan uuteen entistä ehompaan, jonka voisimme jopa aukaista ja pesasta. Ja josta näkisimme estoitta ulos ilman valumia ja roiskeita. Josta myös aurinko pääsisi meille kaikella säteilyvoimallaan ja toisi vähän kevättä rintaan! 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Monstera deliciosa

Peikonlehden haluaisin. Ison ja kunnon vihreän kasvin. Tekisi hyvää huoneilmalle ja mielelle! Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia. Se tietää opiskelijalle miljoonaa deadlinea, hirveää työnhakuprosessia, armotonta stressiä ja ajankäyttö ongelmia. Puhun ainakin omasta puolestani. Moneen projektiin oon lusikkani työntänyt, ja nyt meinaa vähän tulla onkelmia kaikkien toteuttamisessa, mutta kunniallahan tämäkin lukuvuosi pistetään pakettiin!  Kuukauden verran koulua on jäljellä, sen jälkeen on hirveä hinku käyttää yksi viikko miehen lomista ja suunnata vihdoin ja viimein ulkomaaliman. Mitään ei ooo vielä lyöty lukkoon, mutta toivon niiiin että kaik mennee hyvin ja päästään lähtemään. 

kuva täältä

ja tämä täältä
Näistä syystä kameraan ei oo tarttunut kuin herraseni, ja hänkin harvoin. Kuvauskalustokin oli pari päivää lainassa ystävällä. Verkkainen tahti on ollut, kohta ollaan varmasti uudella innolla näppäimistöllä. Kiitos että ootte jaksanut kurkkailla ja kommentoidakin, toivottavasti pysytte mukana vielä tämän kuivan kauden yli! 

Pitänee vielä tänään kurvata paikalliseen Plantageniin hakemaan tuo kasvi, silläkin uhalla että se kuolee mulla alta aika yksikön. 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Sain tunnustuksen

Otsikon mukaan sain tunnustuksen sula mahdollisuus -blogin Niinalta, kiitos valtavasti siitä, et tiedäkään kuinka kivalta tuntui saada tällainen 'palkinto'! Palkinto on Best Blog, jota bloggarit kierrättävät uusien tai alle 200 lukijan blogeissa, ja täten antaa myös vähän näkyvyyttä kyseisille tunnustuksen saaneille. 

Ohjeet palkituille:
  • Nimetä ja kiittää palkinnon antajaa
  • Vastata kysymyksiin ja laatia uudet
  • Antaa palkinto eteenpäin uusille tai alle 200 seuraajaa omaaville blogeille
  • Vierailla muissa palkituissa blogeissa
  • Ilmoittaa palkinnonsaajablogeille palkinnosta


Mulle kymmenen kysymystä oli seuraavat : 

1) Mitä osa-alueet elämästäsi eivät päädy blogiin? En kerro täällä avioliitostani, perheestäni taikka muusta sosiaalisesta elämästä juurikaan. Pidän nimetkin omana tietonani. Tämä on tuntunut luontevalta ratkaisulta ainakin tähän saakka. 
2) Kirja, jota et malttanut laskea käsistäsi? Luen nykyään tosi vähän kirjoja, tuntuu että koulukirjojen kanssa saan viettää tarpeeksi aikaa, joten oon keskittynyt vain ja ainoastaan blogeihin ja sisustuslehtiin. Mutta aikoinaan kun luin, taisi olla Täällä pohjan tähden alla -trilogia aika nopeasti luettu sairaalassa, ja seuraava osa piti saada heti käsiin kun edellinen loppui. Todella koskettava ja hieno tarina.
3) Mieleenpainuvin matkamuistosi? Hmm, mieleenpainuvin taitaa olla vuodelta 2009, Amerikasta, kun ajoimme maan halki idästä länteen, keskivaiheilla roadtrippiä yöllä ajaessamme jouduimme pysähtymään tielle tulleen Myskihärkä/Puhveli/Biisoni-lauman vuoksi. Pelottavaa kun omaan suuntaan kaikki neljä kaistaa oli täynnänsä niitä elukoita. Onhan noita iloisempiakin muistoja, mutta tämä nyt ensimmäisenä pomppasi mieleen. 
4) Mitä muuttaisit kodissasi seuraavaksi, jos raha ei olisi este? Hankkisin unelmieni sohvan. Täysnahkaisen valkoisen yksinkertaisen ja siron sohvan. Jos raha ei olisi este. 
5) Mikä on takuuvarma kevään merkki kodissasi? Värien näkyvyys, oon pyrkinyt ripottelemaan pieniä raikkaita värejä sinne tänne tuomaan iloa ja aurinkoisuutta. 
6) Millon viimeksi nauroit kippurassa? Eilen illalla eräälle lastenlaululle joka tuli mieleen, mieheni katsoi mua ku hullua ku yksikseen nauroin illalla sänkyssä. Aamulla mietin miksi sille oikein nauroin. 
7) Keneltä haluaisit yllätysvierailun? Ihan kenen vain yllätysvierailu tuntuisi kivalta, eritoten rakkaiden ystävien, jotka asuu kauempana. Myös ilomielin toivottaisin äitin tervetulleeksi! 
8) Kuka esittäisi sinua elämästäsi kertovassa elokuvassa? Minä itse. 
9) Ikimuistoinen luontohetki? Vuodelta 2008, olimme perheen kanssa Lapinreissulla heinäkuussa, sain kuin sainkin kiivettyä kaikkien muidenkin sisarusten tavoin Saanan huipulle, vaikka vain noin kuukausi sitten linkutin vielä kepeillä ja liikuin pidemmät matkat pyörätuolilla. Ikimuistoinen. 
10) Voitko jakaa jonkin lapsuusmuiston? Lapsuus kesien juhannukset on olleet aina ihania serkkujen ja sisarusten kanssa mummolassa, vesihiihto, melonta, uiminen, lätyt, mansikat ja juhannusjuusto ovat kuuluneet aina näihin kesiin. 
Tällä kertaa en jaksa tunnustuksia antaa, mutta oli kiva miettiä noita kysymyksiä, kiitos niistä! 


perjantai 14. maaliskuuta 2014

punaista meillä

Kaverikin tokas tekeleeni nähtyään, jotta olipa yllätys kun mää koukuttelen punasta. Kauniin korallin punaista otin kotoota pari kerää, kiitosta vaan mamma, ja koukuttelin vapaina aamuina ja iltoina muiden hommien lomassa aina pari kerrosta kerrallansa. Nopeasti tuli valmista ja musta samanmoinen säilytin lähti jäähylle, saatiin vähän väriä vessaan ja se on hyvä se. Tykkäättekö te tuosta ihanasta korallinpunaisesta? 



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

ikeoita

Ikea-haaste on pyörinyt blogeissa. En varsinaisesti oo keltään tätä saanut, mutta aloin miettiin että mitä kaikkea kyseisen puljun kamaa meiltä löytyykään. Ja löytyyhän meiltä. Ennemmin mulla on ollut vähän vihasuhde näihin isompiin kalusteisiin tuolta, mutta sittemmin hyvääkin kokemusta niistä kuulleena, ollaan näin puoliopiskelijataloudessa havaittu hyviksi ja lompakolle sopiviksi ratkaisuiksi monikin keltasinisen kalusteista. Käytän kuvituksena vanhoja kuvia! 

Makuuhuoneessa meillä on ikeaa keittiön jälkeen eniten. Het oven molemmin puolin on kolmioviset vaatekaappisysteemit, PAX-sarjaa, ovat kestäneet melkoisen hyvin tähän saakka. Kuva on otettu monta kuukautta sitten ennen lista-aikaa. 


Lisäksi makkarissa on Ikean sänky, tuo halvin ja yksinkertaisin malli. Siitäkin poistimme itsekseen sen päädyn, kun ei ollut mieleinen. Sängyssä on myös ikean patjat ja petarit, joihin ollaan oltu ihan hirvittävän tyytyväisiä! Muijan kynttiläkaappina toimii Bestå-sarjan yks kaappi, johon on tulossa lisäystä ajan mittaan. 


Vierashuoneen majoitus on järjestetty ikean PS-sarjan levitettävällä sohvalla, jos tuota nyt sohvaksi voi kutsua. Itse en ole kertaakaan siinä nukkunut, mutta kuulemma sopii vuoteeksi loistavasti. Eli siis hyvä on nukkua. Onhan meillä täälläkin kuvassa katsottuna oven vasemmalla puolella kaksiovinen PAX säilyttämässä liinavaatteet, ompelukoneen ja muuta sellaista. 


Vessan kaikki kaapit on tilattu samassa yhteydessä kuin keittiökin, allas on kanssa samaa sarjaa. Päätyminen näihin johtui ihan puhtaasti jokaisen kaapin täydellisen optimaalisimmasta koosta meän vessaan.



Keittiö koostuu ihan puhtaasti Ikean lastulevystä täysin ja kokonaansa. Koneisto on myös Ikean; valmistajan kohdalla luki kaikissa Siemens. On uunit, liesi, liesituuletin, astianpesukone ja jääkaappi-pakastin. Kaikki pelaa loistavasti ja koko keittiö sopii mielestäni asuntoon loistsavasti, niin mittojensa kuin näkönsä puolesta. Ei liian moderni mutta yksinkertaisen tyylikäs silti. Hana ja välitilalaminaatit on hankittu muualta. 

Nykyjään mun suhtautuminen ikeaan on muuttunut; sieltä saa ihan laadukastakin kamaa, kunhan vain ei osta niitä kaikista halvimpia ratkaisuja. Vaikka meillä on näinkin paljon ikean tavaraa, en koe asuvani katalogi-kodissa, vaan osaan yhdistellä erilaisia juttuja ja saan siten persoonallisemman kodin.  Paljon on tietysti myös pikkusälää; lampaantaljoja, kynnysmattoja, taulunkehyksiä, lamppuja ja kukkaruukkuja. Oonkin sitä mieltä, että oikeastaan kaikki kotimme Ikeat ovatkin mun mielestä leimattomia, sellaisia siis, joista ei heti ensinäkemältä välttämättä tajua sen olevan ikeaa. Bestå ja PS-Håvet vuodesohva ovat meidän kalusteista ehkä tunnistettavimmat. Näyttääkö teän mielestä meidän koti IKEA-kodilta? Onko meillä liikaa Ikeaa ja huomaako sitä? 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

tyylin kehitys

Omilleni muuttaessa mulla ei varmaan ollut sisustuksellista tyyliä ei sitten lainkaan. Tai ainakin sekoittelin kaikkia tyylejä täysin mieleni mukaan sekaisin. Tämä oli ennen kun innostuin lukemaan blogeja ja silloin kun ei ollut edes vara unelmoida mistään tyylikkäistä tai jonkun merkkisistä sisustusjutuista. Suurinosa silloisista kalusteista on jo mennyttä, oikeastaan kaikki. Yksi matto on, ja tietysti sekalaisia pienkalusteita. Nuo kalusteet oli pääosin perittyjä ja sen myötä entiseerattuja vähän nätimmiksi. Harmittelin yksi päivä kun tuohon aikaan kovalevy hajosi ja kuvia meni läjäpäin sinne niin. 



En todellakaan ole ylläesiintyvässä toisessa yhteisessä vuokrakodissamme ollut arjen esteetikko, johdot on saanut näkyä ja minimalistisuus on kaukana. Jokaisella tasolla on kasapäin kamaa, suurin osa näyttää olevan aika turhaakin. Tietysti äidiltä peritty Marimekon fanittaminen näkyy, ja perus värien; mustan sekä valkoisen käytön olen taitanut jo tuolloin. Toki tämä on ''jo'' siis toinen kotimme, ensimmäisestä ei löytynyt yhtään ainoata kuvaa, mikä toisaalta on ihan hyvä teidän kannalta. Järkytys olisi voinut olla suuri. 



Yllä olevat kolme seuraavaa kuvaa ovat kolmannesta asunnostamme, sielläkin vuokralaisen roolissa asuneena. Täällä kodissa selvästi alkoi näkyä jo valkoisen kaipuu, sekä selkeyden tavoitteleminen. Toki harjoittelemista vielä on tarvittu. Näistä kaikista tavaramassoista ja asetelmista kyllästyneenä yritän pitää mieleni aisoissa ja pyrkiä funktionaalisuuteen täällä. Toki rakastan edelleen koriste-esineitä ja somisteita, mutta ymmärtänette pointtini. 

Pitänee vielä tokaista etten ole ollut kuvaajanakaan seppä syntyessä, on saatu harjoitella ja harjoitella. Nyt tunnen olevani kohtalaisen hyvä itseoppinutamatöörisisustuskuvaaja (onko se edes yhdys_sana?). Olisi mielenkiintoista tietää ootteko te muut miettiny sisustustyylillistä kasvuanne ja mitä ootte itsestänne oppineet taipaleenne aikana? 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

määki ku muutki

Styleroom, mulle täysin uusi tuttavuus ennen kun sitä muutamissa blogeissa jo beta-version aikaan esiteltiin. Vaikka mulle siis uus, niin käsittämättömän hieno tapa selata suomalaisia koteja ja vaan niitä kuvia, monesti teksti menee vähän ohi blogeissakin, joten tää on oiva tapa katella vaan kauniita kuvia. Omien kuvien kauneudesta en mee sanoon mitään, mutta siellä määki oon, ollu jo tovin, ehtiny jo päivittää albumeita muutamaan otteeseen. Menkää teki! Mut ja meidän kodin löytää nimellä jasmiinak. Jos työ ootte siellä ni millä nimellä teidät voi löytää? 

PS. Näitä olis vielä postiin kiikutettaviksi! 

torstai 6. maaliskuuta 2014

iltapuhteet

Hei vaan hei ja pahoittelut laiskasta ja väsyneestä päivitystahdista, syy teillekin selvinnee myöhemmin. En ole oikein kotiin jaksanut keskittyä, vaan mielessä on pyörineet viime viikkoina niin monet muut jutut. Onneksi koulua on sen verta vähän tässä periodissa, huhtikuun loppuun asti enää puurretaan ja sitten pitäisi lähteä harjoitteluun. 

Mutta eilisistä iltatoimista muutama kuva. Ei mitään perus iltapalaa ja hammaspesua, vaan sänkyhommia, siirrettiin se alunperin sille kaavaillulle paikalle ikkunan eteen. En tiedä onko se hassu tuossa kun ei oo varsinaista sängynpäätyä, mutta tykkään kun katuvalot toimii yövaloina, ikkunalauta yöpöytänä ja patteri lämmittimenä, kyllä nyt mun vilukissan pitäs loppu (kevät)talvi pärjätä, ehkä jopa yhdellä peitolla… 

Kupari kyllästytti siinä määrin että yölamput vaikka ihanat olivatkin, joutuivat hetkeksi kaappiin jäähylle. Myös yöpöytäongelma ratkesi kertaheitolla. Huomaatteko myös että heitin jo kynttilät sinne lamppujen seuraksi myös, kaappiin siis. Ja toin jäähyltä lisää tauluja makkariin, tykkään niiden huolettomasta asettelusta, seinään vaan nojaamaan, turhaakos rei`itämmä seiniä. Miltä näyttää? 


lauantai 1. maaliskuuta 2014

vaihtelu virkistää

Tuo meidän väliaikaissohva/vieraspeti sai käyttöä viime yönä, kun meillä oli kolme ystävystä yökylässä. Oon pitänyt siinä peittoja pussilakanoineen pehmikkeenä ja rentoa ilmettä tuomassa. Parasta tässä sohvassa on sen muokattavuus, pussilakanat vaihtamalla ilme vaihtuu hetkessä. Nyt siinä on marimekon trikoiset lakanat hetken ainakin. Villi raita sohva siis. Yökylässä meillä on myös aiemminkin meillä hoidossa ollut karvakuono, josta tykkään niin valtavasti. Pitäisiköhän hankkia oma?