Patarein vankila Tallinnassa

Noniin, se ainoa Tallinnan reissun vierailukohde oli tuo ikivanha Patarein vankila (linkistä lisäinfoa) parin kilometrin päässä keskustasta ja satamasta. Juuri sopivasti oli Valton päikkäri aika kun maihin nousimme, niin kävelimme tuonne rantaa pitkin, ja siinä ajassa poika nukahtikin rattaisiin. Oli sen verran itseäkin pelottava ja kuumottava paikka, että en olis vielä tuota alta kaks vuotiasta rohjennut pistää näkemään huoneita ja tiloja. 

 

 

Ulkoakin päin rakennus oli jo niin karu ja hämmentävä, niin sisältä sitten. Ei voi sanoin kuvailla. Uskomatonta, että tuollaisia paikkoja on noin lähellä ''sivistystä'' ja kuvitella että se on suljettu vasta 2002. Suosittelen kaikkia käymään ja kiertämään tuon 3€ aikuiselta maksavan vankilamuseon. Me ostettiin vielä infovihkonen eurolla. Ja Valto nukkui koko parituntisen mitä tuolla ''viihdyimme''. 

päivä Tallinnassa

Läksittiin omaa kotikaupunkia ja sen festareita karkuun pk-seudulle ja hypättiin lauantaina laivaan suuntana Tallinna. Sinne meni mun ja Valton Tallinna-neitsyys. Mies on siellä käynyt, mutta mä pääsin vasta ny! Monta kertaa oon aikonu käydä kyllä. Kaikin puolin onnistunut reissu, meillä oli vain yksi vierailukohde, josta seuraavassa postauksessa lisää. Muutoin päivän agenda oli nauttia toisistamme, hyvästä ilmasta, vanhasta Tallinnasta ja hyvästä ruuasta. 

Todella herkulliset suolaiset ja makeat pannarit saa Kompressorista, ja ei ollu kuulkaat kalliita, mutta sitäkin suurempia ja täyttävämpiä. Isonälkäisinä otimme molemmille aikuisille omat suolaiset ja omat makeat tilaukseen, niin kaikista jäi ihan hävettävän paljon yli, vaikka suurisuinen taaperommekin auttoi kohtalaisen reippaasti meitä syömingeissä. Eipä tarvinnut loppupäivänä juur syödä. 

 

Ja näin kaunis aurinkoilmiö tallentui kameralle juuri satamaan tullessa, vielä laivan ikkunoista katsellessa. 

vanhat levikset

Nää on pakko jakaa teille. Löysin vanhempien luota kirpparikassin, josta katselin josko olis Valtolle jotain sopivaa, niin löyty tällaiset vanhat levikset, ja pakkohan niitä oli kokeilla hälle jalkaan. Poika esitteli pökiä niin onnessaan meille, että pakkohan siinä oli ottaa kamera käteen ja räpsiä kuvia. Vähän avustettiin joissain kuvissa ja tulipahan vanhempien koirakin mukaan kuviin. Varsin ihania tapauksia molemmat! 

 

 

kesää

Niinkuin uhkasin, tauko on kyllä jatkunut. Ilmoja on pidelty, reissuissa käyty, töitäkin välissä tehty, on sairasteltu. Tässä sekalaisia kuvia kuluneelta kuukaudelta. Tervetuloa vuoden toinen puolisko, heinäkuu ja sitämyöten kohta jo syksy. Odotan sitäkin jo innolla, monestakin syystä. Niistä aivan varmasti tuonnempana lisää. Ihana kun ootte jaksanut pysyä matkassa, vaikka postaustahti on mitä on, toivotaan loppu vuodelle vauhdikkaampaa blogiaikaa.