Minulta kysellään kommenteissa harva se päivä onko asuntomme todella vuokralla, ja miksi/kuinka ollaan tehty niin iso remontti. Uskon että kyselijöillä on omat luulonsa. Ajattelin siis täten poistaa näitä luuloja ja heittää vähän faktoja kehiin.
Asumme vuokralla, asumme opiskeluideni vuoksi tässä kaupungissa, ja tulevaisuuden asumisista kukaan ei tiedä. Siksi valitsimme vuokra-asumisen. Tuntui huolettomammalta. Edellisessä asunnossamme ilmeni pientä home- ja kosteusongelmaa viime vuoden (2013) keväällä, ja kiiruusti omien iho-oireiden vuoksi halusimme siitä poissa. Silmiini osui ihan oikotien ilmoituksissa kuvaton ilmoitus, jossa haettiin remonttitaitoista vuokralaista remontin tarpeessa olevaan asuntoon. Kiinnostuimme valtavasti.
Meillä kävi loistava tuuri, saimme nimittäin diilin, jossa vuokranantaja, eli tässä tapauksessa taloyhtiö, lupasi kattaa kaikki kulut remontistamme. Heidän mukaansa oli myös taloyhtiön etu, että remontin tekee uudet asukkaat, ja näin ollen saavat mieleisensä asunnon, jossa asua mahdollisimman pitkään. Tuumasta toimeen rupesimme suunnittelemaan kovasti ja samalla purimme vanhaa poissa. Tietysti meillä oli jonkinlainen budjetti, mutta kaikki remontoijat tietää, että vanhojen talojen uumenista löytyy usein ylläreitä. Niiltä ei säästytty tässäkään remontissa, joten kulut ylittyivät. Emme kuitenkaan joutuneet tinkimään mistään, mitä halusimme, kunhan vain osasimme perustella ne oikein. Säästimme (taloyhtiön) rahaa hankkimalla osan välineistä lainaan ja osan tarvikkeista edullisesti tarjousten perusteella. Vertasimme materiaaleja ja laatuja ihan kuin ostaisimme ne itselle, niin että asunnosta oikeasti tulisi mahdollisimman hyvä ja kestävä.
Kokonaisuudessaan remontoimme ihan kaiken, siis IHAN KAIKEN. Ensimmäisen kerran asuntonäyttöön tultuamme haistoimme vahvan hajun, joka oli kai sekoitus kissan pissaa ja tunkkaisuutta. Molempia etoi, ja mies tokas heti, ettei me tätä oteta. Pidempään mietittyämme päätimme ottaa haasteen vastaan, varsinkin kun hakuprosessissa me jäimme lopussa oiviksi vuokralaisehdokkaiksi rakentaja/putkimies-miehen ja kädentaitoisen minäni puolesta.
Tietysti käytimme esim sähköhommiin alansa ammattilaista, ja tarkastutimme laajennetun vessan monessa sen tekovaiheessa. Omin voimin ollaan kuitenkin suurin osa työstä tehty. Tästä päästäänkin siihen, kuinka meidän valintaa ja tätä hommaa kauhisteltiin. Useimmiten kuulimme, kuinka mun opiskeluiden käy, jaksammeko puurtaa pitkää päivää ensin tahoillamme töissä ja koulussa, ja sitten vielä kotona. Onneksemme meillä on laaja ystävien ja tuttavien piiri, jotka usein olivat meitä auttamassa. Joko täällä, tai sitten kestitsivät meitä viikonloppureissuillamme.
Remontti aika oli itsessään hektistä, välillä stressaavaa ja riitaisaa, mutta silti antoisaa. Opimme toisistamme paljon. Myös taidot karttuivat, ja tiedämme nyt, mitä välineitä käytetään mihinkin, millaisia laasteja on olemassa, mitä tarkoittaa laminaattien käyttöluokat ja kuinka suuria eroja on eri materiaalien välillä, niin hinnassa kuin laadussakin. Oomme pohtineet rakennusajan vaikutusta suhteeseemme, ja olemme molemmat sitä mieltä, että suhteemme vahvistui valtavasti.
Ynnään tässä näin, että tämä urakka on kannattanut. Saimme ihanan kodin, jossa voimme asua vaikka hamaan loppuun saakka, jos niin tahdomme, ainakin vuokraisännän puolesta. Tiedämme tasan tarkkaan mitä missäkin on, ja miksi sitä on laitettu sinne. Olemme räätälöineet omiin tarkoituksiimme neutraalin vuokrakodin, joka sopii moneen makuun ja tyyliin. Mistään emme olisi löytäneet tälläista asuntoa, joka on lähellä palveluita (lue: keskustan ytimessä), jossa on näin edullista asua, ja joka on näin mieluinen meille.
Jos jaksoit lukea tänne asti, onnittelen. Kilometripostauksieni ensimmäinen ja viimeinen oli tässä. Todennäköisesti. Jos on vielä kysyttävää/kommentoitavaa, vastaan mielelläni! Tämä on ollut hieno matka, ja on ilo ollut jakaa se teidän lukijoiden kanssa. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että lopettaisin blogini. Ei ollenkaan, pysykää siis kanavalla!
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
