Aina kyläpaikassa keinutuolin nähtyäni ryntään sen lempeään syliin leppoisasti keinumaan. Pari vuotta oon kirppareilta, kierrätyskeskuksista, nettihuutokaupoista, torista ja facebookin kirppisryhmistä etsinyt sopivaa yksilöä. Uutena en raaski enkä haluakkaan ostaa, jos jollakin odottaa minua se täydellinen kiikku. Mun mielestä täydellinen ei ole virheetön, narinaa saa kuulua, maalin kuuluukin olla vähän kulunut ja käsinojat saa lenkkasta. Korjaan sen, huolella ja hellästi korjaisin sen. Saattaisin jopa hioa ja sutia uuden kerroksen maalia. Kunhan vain löytyisi se kaunis, edullisesti vieläpä. Tässä tän hetken ihastukset; Madamoiselle, keskimmäinen tee-se-itse madamoiselle ja Kartellin Comeback. Niiin kauniita ovat kaikki. Etsintä jatkukoon, ei mulla muuta.
Kiikun laittaisin makuuhuoneeseen, nurkkaan, siinä iltaisin kiikkuisin jokin lankatyö sylissäin. Olispa poikaa! 
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kirjoitahan sana tai useampi!