osb-katto

Vihdoin ja viimein herra sai sellaisen motivaatiopuuskan, että nyt on vessan osb-levykatto valmiina. Kyllä se olikin melkoista millipeliä ja näperrystä, etten yhtään ihmettele motivaation puutetta. Samaan syssyyn lätkäisiin keskelle pätkä lediä ni johan näkkeepi peseytyä ja laittautua. Aiemmin katosta roikkui vaan hitaasti syttyvä energiansäästölamppu johdon nokassa, ja se oli himmeä jos mikä. Että ymmärtänette mun iloisuuden uudesta valonlähteestä ja sen kirkkaudesta! Kauanhan me mietittiinkin mitä tuohon vessan kattoon laitetaan, mikään ei tuntunut uppoavan molempiin yhtälailla. Aluksi tämäkin mietitytti, mutta sen kokonaisuuden näkee vasta nyt valmiina ja hyvähän siitä tuli, just sopivan raffi. Ja senhän voi aina maalata! 

 

korttitehtaalta tervehdys

Siinä kun täällä herran perjantai kuluu pitkälti vessankaton parissa, niin mulla se menee joulukortteja tehdessä. Pitkään mietin SITÄ kortti ideaa, joka olis paras. Kokeilin monia erilaisia, mutta aina joko tekotavassa tai valmiissa tuotoksessa jokin vain tökki. Kunnes keksin himmelikortin. Lisäksi tän postauksen kuviin pääsi a bit funktional blogin minden tekemät ihanat joulukalenterit, jotka tulostin kierrätyspaperille ja länttäsin kaapinoviin.  Sanottakoot vielä, että kyllähän meän piti suklaakalenteritkin ostaa, kylläkin Fazerin aikuisten versiot. 

 

erään aamulenkin saldo

Harvase päivä roudaan aamulenkiltä jonkun risun tai oksan. Herraseni ei voi lakata ihmettelemästä mikä mua niissä kiehtoo. Niin, ne mitkä tuon kotiin on jotenkin säväyttäny siellä luonnossa, kuinka kauniita tai kuinka raffeja. Yhtäkaikki, nytkin meillä majailee oksia kolmea erilaista, kolmessa purkissa ja maljassa. En oo hirveä leikkokukkien kuluttaja, mutta näillä oksilla saa helposti ja ennenkaikkea opiskelijalle sopivalla hinnalla muunneltua kodin eri tasoja ja vaikkapa syksyistä kattausta. Tämänpäiväinen löytö oli ihan supervau-efektin aikaansaava. Katsokaas itse. Ja tämän enempää punaista tuskin meillä tulee joulun aikana näkymään. Voi olla että taas joudun syömään sanani. Kuvissa myös kirppislöytö kymmenellä sentillä, tuo ihana messinkinen rasia, jossa säilön koruja ja kelloja kauniisti. 

takapuoli

Mööpleerasin, en todellakaan tiedä, oliko tuo järkevää, taikka onko järjestys yhtään sen parempi tai helpompi kuin eilen. Kuulisin mielelläni mielipiteitä. Aikaisempaa järjestystä voi vilkuilla tääältä. Pari tuntia sitten soi summeri. Postimies toi paketin, jonka sisältö on nyt tuossa sohvapöydällä. Se vietti ensin ikkunalaudalla hetken, jotta sain tynttilät vähän valumahan. Joskus aiemmin syksyllä kuolasin tuota Maijun ihanasta blogista, ja viime viikolla  sain vihdoin sen tilattua. Onhan näitä jo nähty, mutta onhan se niiiin käsittämättömän kaunis! Ja ei muuten auringonpaisteen puolesta oo yhtään 'nyt on marraskuun 26. päivä'-fiilis, mutta viiden asteen kirpsakka pakkanen tuo kyllä ihan varmaan äsken mainitsemani fiiliksen. Piti vielä mainitsemani että meillä kuumeisesti etsitään uutta sohvaa, tuottaa hankaluuksia saada se mätsäämään nojiksiin. Iskut, Askot, Maskut ja Ikeat on selattu moneen kertaan, joten saa vinkata siroja sohvia! 

 

she hopes

Yks päivä mut säikäytti kysymys; mitä toivot joululahjaksi?. Niin, pitihän sitä sitten oikein alkaa miettimään. Tässä on listattuna muutamia sellaisia, joita oikeasti tarviin tai olen kauan aikonut hankkia. Mutta kuinka vaikea miettiä oikeasti sellaisia hyviä ja kertomisen arvoisia toiveita. Huh, että jospas se herrahuukin lukis tän… 

Sauvasekoitin Kolmoisyrttiruukku Maustemyllyt Siirtolapuutarha muki Ateenan aamut Alku/jälkiruokalusikka Kakkuvuoka Fondue-setti Veitsisetti   

kortteja ja kuusi

Muotoiluinstituutin joulumyyjäiset jäi multa viime vuonna käymättä. Silloin päätin että meen ihan varmasti seuraavana vuonna. Niin sitä mentiin. Meinattiin mennä myös vararikkoon, niin ihania juttuja oli nuo opiskelijat sinne vääntäneet. Teki mieli ostaa suuria valokuvaprinttejä, kaiken maailman koruja, hirveä nippu joulukortteja, tarjoilukulhoja, keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja ja lasinalusia. Tyydyin ostelemaan muutamia oikeasti kauniita kortteja ja pari kalenteria ensi vuodelle. Kuinka taitavia noiden tekijät. Langat ja teipit oottaa paketoijaa. 

 

Kun isoon ääneen sanoo tarvitsevansa huonekuusen, voi kiltti herra kantaa sellaisen kotiin seuraavana päivänä, melko raasuhan tuo pikkuruinen kasvi on, mutta olen onnekas! 

talvivalot

Kirpparilta löyty parilla eurolla kaksi lyhyehköä valosarjaa. Kotoa löyty lampun kehikko. Näistä eineksistä sain aikaiseksi kahteen ikkunaan talvivalot, yhteiskustannukseksi muodostui 4,20€. Vaikka joulun ystävä olenkin, on vielä liian aikaista ja ehkä turhaakin höpöttää siitä tolkuttomasti ja laittaa sitä hirmuisesti kotiin. Puhun siis kodin talvi-ilmeestä. Onhan meän kaikki koristeetkin valkoisia, lasisia, puunvärisiä taikka mustia. Punaista siis ei juurikaan ole tiedossa. Joulun vietämme ystävien seurassa meitä varten valmiiksi jouluiseksi koristellussa mökissä keskisuomessa, joten mitään kovin suurta ehostusta tuota ihanaa juhlaa varten en jaksa enkä haluakkaan touhuta. Voi olla että syön sanani ensi viikolla. 

nimestä viis

Mulla on vähän alkanu harmittaan tuo blogin nimi. Tahtoisin että nimi jotenkin kertoo minusta, kodista ja blogin aiheesta, muttei niin paljoa, että jokakerta (meillä kerran vuodessa jos jatkuu samaa menoa) muuttaessa pitää vaihtaa koko blogi tai nimi. Jotenka vienokaino pyyntö teille olis auttaa minua. Oon pyöritelly kaikenlaista päässä jo monta viikkoa, ja nyt niitä on paperilla ja tässä ruudullakin muutama. Ehdotelkaapas joko näistä, näiden pohjalta taikka ihan omasta päästänne nimiehdotuksia, niin päästään puusta pitemmälle. 

Ja ps. näitä saa ja pitääkin vähän kyseenalaistaa. Kaikenmoinen keskustelu ja tuumailu tuolla kommenttipoksissa on sallittua ja tervetullutta! 

vuode ja sohva

Perjantaina tupahan saapui vuodesohva. Kauan aikomamme Ikean PS joku. Siinä on jo yövytty, ja oli kuulemma hyvä. Vuodesohvaksi istuminenkin on mielettömän mukavaa. Pääkriteereinä meillä oli vähäinen tilan vienti, helppo levitys ja mahdollisimman siro. Saimme kaikki. Otin kyseisestä kalusteesta 24 kuvaa, tämä oli ainoa, jossa karvaystävämme ei ollut mukana. Huvittava otus. Koirasen ollessa meillä, valkoisen päällä on vielä tummanharmaa kangas minimoimassa vahingot valkoiselle päälliselle.

kakskeetseittemä

Lauantaita sinne teille! Mää just sytyttelin tunnelmanluojiksi kynttilöitä, laskeskelin että 27 kertaa sytkäri leimahti, huh. Joka ikkunanlaudalla ja pöydällä on rykelmä valonlähteitä. Niin että mistä tietää että tykkään valtavasti tuuskata kynttilöillä. Marrasmarkkinat oli Iittalassa, kävin sieltä täydentämässä kynttilänjalka/tuikkukuppi varastoa yhdellä pienemmällä Nappulalla, sekä kahdella kuparinvärisellä Kastehelmi-kupilla. Kirppareilta on lähtenyt mukaan ihan vast ikään muutamia marmorisia tuikkukuppeja ja tänään löysin messinkisen tuikkukynttilänjalan aiemmin esitellyn kolmen koplan viereen. Joskos noita nyt olis tarpeeksi, että niillä tämä talvi/joulu pärjättäisiin. Ensimmmäisessä kuvassa sohvallamme ottaa iisiä meän laina/hoitokoira Kaneli, tuo havannalaiskoira on aika syötävä! 

 

 

 

Tarjottimen löysin Sokkarilta, oli melkoinen heräteostos, mutta siinä on paikkakuntamme kasarmi-alue, ja munsta se on vaan niin hieno! Myöskin se on juuuuri sopiva yhden hengen sänkyaamiaiselle. Kuparimaljakko on tän päivän kirppariostos. 

joskos nyt ehtisi

Olohuoneen seinäkellottomuus aiheuttaa välillä myöhästelyä. Tigerista löysin munsta niiiin hienon tarrakellon, mutta mies tyrmäsi sen samoin tein. Hetken sille paikkaa haettua tajusin itsekin, ettei se vaan sovi meille. Ei sentään ihan hutiostos, olihan siinä se kellokoneisto ihan käyttäkelpoinen, ja siitä sainkin oivan idean. Jäljellä olevat numerotarrat seinään, loppuihin paikkoihin palluroita, ja kyllähän tuosta nyt ajan osaa lukea, vai mitä? Älkäätte häiriintykö vaatekaapin ovessa roikkuvasta lakanasta taikka herrasen jaloista sängyllä. 

valoja päälle

Me oomma kokkaillu jo muutaman kuukauden ''valmiissa'' keittiössä. Josta kuitenkin on koko ajan puuttunut aika tärkeät jutut. Työtasovalaisimet on puuttunut. Huh sitä hämäryyttä kun kattolampun teho eikä valokiila riitä mitenkään työtasoille, varsinkaan jos siinä valon eessä häärää kaks sopankeittäjää. Koko ajan on ollut tiedossa että tuollaiset ledinauhat sinne lätkästään, mutta ei vaan oo saatu aikaseksi niitä hankkia. Mutta nyt yllätyksekseni mies oli ottanut tämänkin asian hoitoon ja toi kaks metriä nauhaa kotio. Eihän se riittänyt ku toiselle puolelle, selityksenä vähään metrimäärään tuli, että kun piti saada katsoa ensin yhdellä onko lämpimän valkoinen värisävy hyvän näköinen meillä - hyväksynnänhän se sävy sai, huomenna siis toinen samanmoinen ja voi kun onkin valoa! 

Asennus ei ollut 'kuin' parin reiän takana, tämä siis sellainen pistorasiaan tökättävä malli, jossa katkaisija. Tarkkasilmäiset muuten voi huomata viimeviikolla mainitsemastani hoitolaisesta puoli kuonoa ylemmästä kuvasta. 

keskushuone

Jos viimeviikolla saitte nähä kuvan työhuoneen ovelta olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen päin, heitetään nyt toiste päin ja näette siis makuuhuoneen ovelta olohuoneeseen ja työhuoneeseen. Meillä on enää yks 'rötöläjä' ja se on 'pikkueteisessä' keittiön luona. Poissa silmistä, poissa mielestä. Taasen torstaina käytiin kippaamassa autollinen roskia kaatikselle. Ihan aikuisten oikeasti meillä on kohta täysin valmis koti. Ollaanhan sen eteen puurrettukin. 

täydelliset kolmistaan

Messinki kaiken muun metallisen materiaalin ohessa kiehtoo mua valtavasti. Kirppareita kierrettäessä on löytynyt kynttilänjalkoja, mitäs muutakaan. Yks sieltä, toinen täältä, ja nyt niitä on munsta niin täydellinen kolmen kimppa. Varsinkin tuo kahvallinen on mahtava! 

 

Listatkin on

Täytyy oikein itsellemme läpyttää, kun eilen saatiin viimeinenkin listanpätkä seinään. Listojen lisäksi ollaan vedetty koko kämpän ympäri sähköjohtoa uusille pistorasioille. Vanhassa talossa on rasia per huone, ja määkö haluan joka ikkunalle jouluvalot ja muutenkin valinnanvaraa esimerkiksi että mihinkäs kohtaan huonetta jalkalampun asettaa, niin sitten vain naputtelemaan. Sähköjohto-urallisia listoja ei löytynyt mieleistä, ja muovinen sähköjohtolista toisen listan päälle ei kuulostanut eikä mallailujen perusteella näyttänytkään hyvälle, jotenka päädyttiin(minä päädyin) hakkaamaan kannakkeita parinkymmenen sentin välein johtoa pitämään. Nyt jos saisin päättää, noin 150 johtometrin jälkeen, olisin todennäköisesti päätynyt johtolistaan. Toisaalta kun täällä alunperinkin oli johtoja sinne sun tänne kannakkeilla vedetty, jotka kylläkin vedettiin poissa niiden risaisuuden ja epätoimivuuden vuoksi, niin hyvinhän se johto tänne sulautuu. 

 

Met ollaan täällä yritetty tää viikko kiireellä saada kaikki työkalut poissa kuvioista ja muutenkin  turvalliseksi tätä paikkaa, ensiviikolla saadaan muutamaksi viikoksi hoitolainen, kerron sitten lisää! Pompin nyt vähäsen, mutta mitäs sanotte ulko-oven kohtalosta, maalataanko valkoiseksi, laitetaanko kontaktimuovilla vaaleampi ilme vaiko annetaanko olla likaisen-laikkuisen ruskeana? Pieni-iso asia, jota ollaan pohdittu monta kuukautta. 

putkimiehen lamppu

Viimeviikolla herraseni tuli töistä kotiin kantaen vääntynyttä putkenpätkää. Asiasta tivattuani sain tietää sen olevan tarkoituksellisesti väännetty juuri noin. Ookoo, ajattelin. Pari päivää sain venata että mitähän se tuosta keksii tehhä, mutta en osannut odottaa mitään näin edistyksellistä. Mää oon törmänny samanmoisiin lamppuihin pinterestissä ja blogimaailmassa tuon tuosta, mutta hänpä ihan itte oli kuulemma työmaalla funtsinu. Nostin hattua ja annoin luvan kiinnittää seinään. Tässä on lopputulos. Herraseni tuumasi, notta kuka on koskaan sanonut että yövalojen on oltava identtiset. Meillä niitä yhdistää lähinnä materiaali ja valo. Mitäs te sanotte? 

 

Niiin ja äkkiä äkkiä loppukirittämään mut varmaan voittoon osoitteessa www.kotikolmelle.blogspot.com! 

pimenvät illat

Pimenevät illat on siis yks iso onkelma jalustan mentyä rikki, tai no ei varsinaisesti rikki vaan sen pikkuadapterin hukuttua jonnekin muuttohässäkässä. Jotenka siis meillä kuvataan käsivaralta silloin kun valoa on, eli vähiin käy ne ajat. Viikonloppuna pikavisiitti pk-seudulle, huonosta voinnista huolimatta kyläilimme vanhoilla ystävillä, kävimmä muualle siunattujen muistomerkillä Pyhäinpäivänä, ja sunnuntaina hankimme valtavan kasan kynttilöitä ja muuta pien härpäkettä. Eka kerta tuossa niin hehkutetussa Granitissa ei ollut kuvitelmieni mukainen, vaan paljon enemmän. Tälläkertaa mää taisin olla se joka jarrutteli miehen ostohimoja eikä toistepäin. Se kertoo jotain, häh? Jääkaappi kun on integroitu, niin ollaan tarttettu muistitaulua, jotain helppoa magneettista, katsotaan kauan tämä vaijeri systeemi toimii. Sen kai oli tarkoitus roikkua vain katosta, muttei kai se pahan näköinen seinälläkään ole, vai mitä?