Päivät on liian lyhyitä. Auttamatta. Ainakin jos ne 24 tuntia yrittää saada riittämään tarpeeksi pitkiin, ainakin 8 tunnin, yöuniin, 10 tunnin työpäivään matkoineen ja valmisteluineen, pieneen, noin tunnin mittaiseen kävelylenkkiin, lepäämiseen, ruoanlaittoon ja syömiseen, ihmeelliseen touhuiluun sekä siivoiluun / järkkäilyyn ja sitten vielä iltatoimiin. Kaiken tämän ohella sisustusinto on miltei olemattomiin kadonnut, kaiken väliinputoavan ajan käytän etsien vaaville sitä sun tätä, useimmiten käytettynä tai uutena edullisesti. Rahaa saa kyllä kiitettävästi palamaan pikkuisen härpäkkeisiin, niin turhiin kuin tuikitarpeellisiin. 

Tänään työpäiviemme jälkeen lähdimme kävellen viereiseen puistoon. Siellä oli muitakin. Kamera kiikkui miehen kaulassa ja kädessä. Kuvista siis kaikki kunnia hälle. Huomenna laiminlyömme taas kodin ja suuntaamme samaan puistoon auringon hellittäväksi. Nyt kun kesä on täällä, nautitaan siitä se vähä, mitä sitä kestää. 

Palaan taas minkä kesältä ehdin.