het ongelman kimppuun

Hetimiten pyydän apua uuden kodin lattiajutussa. Koen sen melkoisena ongelmana. Lattiana siis on melko vanha, mutta kohtuu hyvä kuntoinen sauva/mosaiikkiparketti. Kellertävän sävyisenä varsinkaan se ei oo ollenkaan mun mieleen, ja ollaankin mietitty sen kohtaloa. Periaatteessa ei huvittaisi sitä vaihtaa kun on kuitenkin ihan ok kuntoinen, mutta toisaalta myös yli 30 vuotta vanha. Parketin uudelleen hiomista, ja vahausta, lakkausta taikka maalaamista ollaan mietitty, mutta tuleeko siitä siltikään kiva, vai näkyykö siinä liiaksi  tuo kuvio maalin läpi tai tuleeko valkokuultolakatusta sinertävä tai punertava, niinkuin useassa kuvassa mitä oon googletellut. 

Toisaalta oon salaa haaveillut Weber-lattiasta, tuosta nyt niin pinnalla olevasta tasoitelattiasta, joka ulkonäöltään miellyttäisi niin kovasti. Harmaa taikka valkoinen siitä on mieluisin. Isoin koko kodin tunnelmaan vaikuttava tekijä tämä lattia, ja pelkään että tehdään väärä valinta. Se olisi kuitenkin helpoin kerralla valita oikein ja tehdä se lattiaremontti ennen muuttoa tietysti. 

Antakaa siis neuvoja, vinkkejä ja kokemuksia! Ja jos joku on laittanut (liima)parketin päälle tuota weberiä niin siitäkin kuulisin mieluusti! 

Kuvat täältä ja täältä.

hei taas

Huh, ehtiipä tännekin välillä. Viime viikot on ollut yhtä asuntonäyttö-isännöitsijäntodistus-pankkiasiat -rumbaa, niiin paljon uutta ja ihmeellistä opiskeltavaa noissa hommissa, ettei muuhun oo juuri jaksanutkaan aikaa laittaa. Koti on mullinmallin ja niin raasu toiselle sijalle jäänyt, mutta ny se on niin, että uus koti jo häämöttelee mielessä, ostotarjouksemme hyväksyttiin muutama päivä sitten ja muutkin asiat rullaavat jo isosti. Ei saatu, ei, sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta nyt tuntuu jo, että tämä onkin parempi. Siinä on oikeastaan kaikki mitä tarvitaan ja halutaan. 

Remontitta emme selviä muuttohommiin, ja aika suuria muutoksia saammekin tehdä. Niistä aikanaan, pääsiäisen jälkeen, kun pääsemme aloittelemaan. Siihen asti ahkeraa suunnittelua, kilpailuttamista ja ideointia. Pää pursuaa jo uusia juttuja, ja aiommekin kääntää vähän takkia monessa asiassa. Asunto tuskin on kovin montaa vuotta meillä, niin täytyy kuitenkin miettiä myös jälleenmyyntiä. Silti aiomme kokeilla uusia, rohkeampia juttuja.

Siinäpä vähän sneakpeakia. Pohja on muutoin hyvä, mutta kylppäriä on suunnitelmissa hiukan laajentaa eteiseen päin. Niin huippua taas alkaa uuteen projektiin, eihän tästä edellisestäkään kerennyt kovin kauan kulumaan. 

leipuri hiiva

Täällä ei mikään leipuri hiiva asustele, ihan liian harvoin tulee nostettua yleiskone, tuttavallisemmin (miehen suusta kuultuna) yykoo, kaapista ylös pöydälle ja pyöräytettyä sämpylä- tai pullataikina. Onneksi näitäkin päiviä on muutamia ollut, jolloin leivotaan. Sämpylöitä leipastiin, ja mikään, ei mikään voita tuoreen sämpylän ja kylmän maidon yhdistelmää. Muuta kuin se tuoreen pullan ja kylmän maidon yhdistelmä. Molempi parempi.

Vähän koitettiin olla luovia ja heittää taikinan sekaan pellavan- ja auringonkukansiemeniä, ja öljynä käytettiin oliiviöljyä, ei ollenkaan hullumman makuista sämpylää! 

hoitopiste

En ole tainnut täällä näyttää kuin vilaukselta vauvan hoitopistettä. Ei oltu yhtään innoissamme erillisistä hoitopöydistä, vaan haluttiin se pesuhuoneeseen. Kun valmista sievää hoitoalustaa ei löytynyt, ainakaan järkevään hintaan, Iskun tehtaanmyymälästä kävimme palasen superloonipatjaa ostamassa ja leikkasimme siitä juuri sopivan kokoisen alustan pesukoneen päälle. Tuskastelin sitten millä tekniikalla teen päällisen, ja päätin kokeilla Marimekon trikootyynyliinaa, että toimisikohan se, olis ainakin helppo ommella ja vaihtaakin. En sitten ommellutkaan päällisiä vaan kurvasin Marimekon tehtaanmyymälään ja ostin muutaman valmiin trikoisen. Vihreät on ihan lempparit ja niitä onkin vaihdeltu päittäin sitten nelisen kuukautta. Tason päälle sopivalle korkeudelle lätkäisimme IKEAn imukuppikorit, toinen vaipoille ja toinen muulle sälälle. Usein tuossa vaippojen päällä odottaa myös seuraavan päivän taikka yön asu valmiina, tykkään illalla katsoa sen valmiiksi. 

Nää naamat tuli postista, joku pankki yritti värvätä meitä sinne aukaisemaan vauvalle oman tilin. Tilistä vielä viis, mutta naamat on ihan hitti, niille jutellaan päivittäin moneen otteeseen ja nauretaan ihan kippurassa! 

seitsemän kysymyksen haaste

On se hyvä, että haasteita tulloo, muutoin tämäkin blogi kuihtuisi kuivuuteensa.  2 x ILO:n Jenni heitti siis tämän haasteen, kiitos vallan siitä! 

1. Millainen olet? Juuri sinä, persoonana?

Mää oon, millanen mää oon? Persoonani on melko iloinen kai, olen ulospäin suuntautunut kälättäjä. Useimmiten olen myös aikaansaava ja touhukas (ihan kuin jotain koiraa kuvaisi). Oon myös melko suurpiirteinen, mutta joissain asioissa hyvinkin perfektionisti. 

2. Mitä olet saanut/tavoittanut bloggauksen myötä?

Muutama ihana ystävä on bloggauksen kautta löytynyt, ja niistä olen tositosi onnellinen! Tietysti joitain yhteistyökuvioitakin on ollut kiva saada tehdä, mutta tää henki ja te lukijat, teidän kommentit ja blogikaverit on ihan parhaita! 

3. Mikä on syvin pelkosi?

Syvin pelkoni ehkä on jäädä yksin, ihan ypöyksin, menettää kaikki läheiset ja jäädä yksin. 

4. Mikä on bloggaamisessa sinulle haastavinta?

Bloggaamisessa haastavinta on kirjoittaminen, tuntuu, etten koskaan saa laadukasta tekstiä kuvien jatkoksi, ja siksi postauksetkin usein on todella lyhytsanaisia, luotan kuvien voimaan. Joissa niissäkin olisi hurjasti parantamisen varaa. Toinen haastava juttu on keksiä omaa itseäni tyydyttäviä juttuja tänne, tuntuu, varsinkin nyt harvakseltaan kirjoteltaessa, ettei tuosta tai tuosta ny viitti es kertoo, kun niin mitättömiä juttuja ovat. Ja siksi nää tauot sitten venähtääkin. Ups.

5. Millainen toveri olet ystävillesi?

Toivon, että osaan olla kuunteleva, auttava ja miellyttävä. Näitä ainakin yritän kovasti olla. Rehtiä ja avointa tyttöä tahdon myös olla, sekä tarpeeksi kiinnostunut toistenkin asioista. 

6. Kuvaa kotisi kolmella sanalla?

Haasteellinen, salskea ja yhtenäinen

7. Millainen on unelmiesi aamu/ herätys?

Näitä unelmien aamuja on saatu elää jo paljon, kun unelmoin rauhallisesta aamiaisesta vuoteessa. Varsinkin ennen vauvaa lähes joka viikonloppu vuoroteltiin aamupalantekovuoroista. Nytkin muutamana viikonloppuaamuna tämä on saatu toteutettua, kun vauva on melko aamutorkku. 

Kuvituksena vanhoja kukkakuvia. En nyt laita haastetta eteenpäin, mutta napata saa ken tahtoo.  Nyt takaisin soseiden tekoon ja pakastamiseen.

Ps. Jänniä aikoja, tarjous eräästä potentiaalisesta kotivaihtoehdosta on laitettu eteenpäin. 

nyt mielessä

Inspis tämän kodin laittoon ja kuvailuun on täys nolla. Niin kovasti asuntokuume jyllää, ja kaikki liikenevä aika kulutetaankin oikotiellä, etuovessa ja jokakodissa. Näytöissä on ravattu ja muutkin pyörät pyörii jo. Yksi koti on ylitse muiden, niin sijainnin kuin ilmeenkin puolesta. Muuttomatkaa olisi muutama sata metriä ja asuntoon ei juuri remonttia tarvitsisi tehdä.

Nyt onkin mielessä valkoiset (tahi mustat!!) lautalattiat, Marimekon Silkkikuikka-tapetti, keltainen pyöreä peilikaappi, ihanat komerot ja leveät ikkunalaudat.

Ei mulla muuta......

päivän asuja

Ei suinkaan mun vaan pienen miehen. Monessa kommentissa on tullut jo kyselyitä vaatteista. Kokosin tähän puhelimen kätköistä pojasta kuvia, joissa näkyy päivän asuja. Näitä löytyi yllättävän vähän. Pidän paljon mustavalkoisista vaatteista, harmaat ja kuviolliset on myös kivoja. En suosi tiettyjä merkkejä, vaan ostelen vaatteita sieltä, missä on hienoja. Katselinkin merkkilappuja niin löytyy mm. hooämmää, lindeksii, kappaalia, poppia, metsolaa, reimaa ja marimekkoo, mainioo, gugguuta, minirodinii ja papua. Kaikkea sulassa sovussa. 

Väreistäkin tykkään, niitä vaan hintsusti löytyy kaupoista. Nimenomaan siis perusvärejä, vihreää, sinistä, punaista ja keltaista ensisijaisesti oon kattellu. Aina ne on johonkin suuntaan murrettuja ja sitten ei oo enää mun mieleen. Tai sitten hillittömiä printtikuvioita joka puolella. Nounou, missä on yksiväriset värikkäät bodyt ja legginssi-tyyppiset housut? Monasti oonkin löytänyt näitä ns tyttöjen puolelta, ja pokalla ostellut pojalle.  

Myönnän kuitenkin olevan hiukan värivammainen vaatetuksenkin suhteen, liian usein tulee puettua poika mustavalkoiseen, onneksi värikkäät asusteet pelastavat yleensä. Tai sitten ne on kaikki pesussa. 

Suurin osa pojan vaatteista on secondhandina taikka itsetehtyinä meille tulleita, jonkun verran olen ostanut uutena itse ja tietty vauvalahjoina saatiin paljon ihania kuteita! Suosin facebook-kirppareita, mutta livekirppareitakin kiertelen satunnaisesti, nykyisin harvemmin. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut jättäväni oman vaatekaapin ihan toiselle sijalle, kun pienen vaatteet on niin ihania ja törsään mieluummin niihin kuin omiin. Lienee joka äidin 'ongelma'. 

vihdoinkin verhot

Makuuhuoneeseen saatiin vihdoin, vajaan kahden vuoden asumisen jälkeen, juuri kun ollaan miettimässä uutta kotia, verhot. Valkoiset, juuri sellaiset ohuet, mutta hyvän näkösuojan antavat verhot. Ihanat, hyvin laskeutuvat, edulliset ja tarpeeksi pitkät verhot. Kävihän meillä kertaalleen yksi verho täälläkin, sen lookin näet täältä. Parempi että tuo vain käväisi. 

Nyt valkoiset verhot on vajaan viikon olleet ikkunoissa ja kyllä mää niistä tykkään. Iskä tokaisi että tuo kodikkuutta. Mulla on hirveän hotellimainen fiilis noista. Nykyiset verhot on siis ommeltu Elloksen valkoisesta sintsistä. 

olkkarin uusi matto

Jo tovin on ollut harmaa, tummanharmaa, matto olkkarissa. En ole vielä päättänyt onko se hitti vai huti. Ihan ekstempore se hankittiin, kun oikeanlaista vaaleanharmaata villamattoa ei löytynyt. Siinä se  nyt kuitenkin on hengaillut, eikä se alkukauhistelun jälkeen niin tummalta näytä. Ei ainakaan häiritsevän tummalta. Mun mielestä. Miehen mielestä se on oiva, ihanan pehmeä loikoilla. Siinä me sitten loikoillaan vauvelinkin kanssa, parit puklut se on jo ottanut ja imenyt, eikä edes huomaa. 

Tässä kuvassa näkyy myös yksi paheemme, jos tarkasti tihrustaa, kukas keksii?

JA, laitoinpa tuon pohjakuvan tuohon sivupalkkiin myös, siitä ehkä paremmin hahmottuu kotimme eri kolkat, ja miten ne toisiinsa nähden asettuu. 

v niinkuin vauva

Multa on aiemminkin pyydelty vauvapostauksia, ja tuossa kyselyssäkin niiden perään huudellaan. Tässä tulee siis! Jos ei tippaakaan kiinnosta, skippaa tää! 

Vauva-arki on ihanasti lähtenyt käyntiin ja nautin melkoisesti hitaista pitkistä aamuista, vaunulenkeistä ja leikkituokioista. Vauva on toistaiseksi ollut helppo, helpompi kuin osasin toivoa. Syönnit tapahtuu pullosta, saa mun maitoa siten, kun ei tissit kelvannut. Siitä ei sen enempää. Pikkuinen myös nukkuu täysiä, kympistä kasiin öitä, plusmiinus tunti, heräämättä syömään. Näin on jatkunut joulusta saakka, muutamaa erilaista yötä lukuunottamatta. Isäänsä tullut unikeko siis. 

Meillä on myös kasvettu hienosti! Poika on nyt reilut 3kk ja painoa on jo lähes tuplat syntymäpainoa, eli vajaat 8kiloa. Pituutta on myös reilut 60cm. Ulkonäössä on kuulemma paljon molempia vanhempia, alussa näytti aivan äidiltään, mutta nyt on isänkin piirteet selvästi nähtävillä. Hirveästi jänskätään saako poika äidin vihreät vai isän siniset silmät. Hiukset oli vastasyntyneenä aivan tummat, mutta kummasti ovat vaalentuneet, kakkialta muualta paitsi niskasta. Päässä ovat silti vielä, yhtä tuuheana, taikka harvana, kuinka sen ottaa, kuin syntyissäänkin.

On hän oppinut monia asioita, juuri lauantaina pyörähti ekaa kertaa selältä mahalleen, ja nyt jo tekee sitä monta kertaa päivässä. Päätään kannattelee hienosti kauankin aikaa. Naurukin raikaa, ja hymy on todella herkässä, on niin iloinen rakas meillä! Kädet on löytyneet, ja niitä imeskelläänkin ja työnnetään suuhun jatkuvasti. Tarttumaote on vielä vähän hakusessa, mutta yritys on kova. Päristely ja kaikenlaisten äänten tuottaminen on kovassa huudossa ja varsinkin kiljumista kuullaan paljon. 

Pari viikkoa sitten aloitimme tosiaan vauvauinnin, ja yhden kerran ollaan käyty, viime sunnuntaina nukuttiin pommiin. Poika ainakin tykkäsi, tai ei ainakaan ollut moksiksaan uimassa, joten jatkamme ehdottomasti tuota harrastusta. Lisäksi jokapäiväiset lenkit on ainakin äidille hyväksi. Ja lenkin jäädessä väliin tuntuu poikakin olevan iltaisin kärttyisempi. 

Tulipas tästä pitkä postaus. Jos jokin kiinnostaa, laita kommenttia niin osaan vastailla justiin teitä kiinnostaviin juttuihin seuraavissa vauvapostauksissa.