ylpeys

Nyt oon itsestäni ylpeä, kiitän myös koulun verstasta, hyviä työkoneita ja opettavaista opettajaa! Mulla, ja äitillä myöskin, meillä siis on uudet  vaneriset adventtikyntteliköt, juur hyvään aikaan valmistuneet, juur tarkoitukseensa suunnitellut ja tehdyt. Mää en voi käsittää, kuinka yltäkylläisesti rakastan vaneria, tuota puun tuoksua ja sen kovan pehmeää olemusta. Voiko itsestään olla liian ylpeä olematta itserakas taikka omahyväinen? Äippä aiko käsitellä omansa harmaalla läpikuultavalla vahalla, määpä päätin vaan suojata puunsuoja-aineella pahimmilta lioilta ja kosteudelta. Tykkäättökö te mun tekeleestä? 

 

Loppuun vielä pieni vetoomus, olen mukana viiden muun valokuvan kanssa loppukilpailussa, jos siis mun kynttilätunnelmakuvasta tykkäät, käyhän äänestämässä, voidaan päästä s-ryhmän ravinteliin syömään miekkosen kanssa! Äänestyslomake on blogin oikeassa sivupalkissa ylinnä!