pieni suuri ilo

Meillä viikonloppuna syötiin ekat joulutortut ja konvehtit. Glögiä ja pipareita on mutusteltu jo varmaan kuukauden päivät. Sähköjohdot pariin huoneeseen on jo naputeltu, itkut miten hidasta ja ärsyttävää puuhaa, ei meinaa kärsivällisyys enää riittää… Viikonlopun saldona myös uus työpöytä! Oih ja voih kuinka hyvä tuli, vaikkei kyllä hirveästi suunnitelmien mukaan mentykkään. Miekkosen mielestä väliaikaista kaikki on vaan, siis tämä pöytä vaan, mutta munsta tähän ei tarttee kun päädyn jalka vaihtaa kahteen sirompaan, taikka sitten kahteen samanmoiseen. Olipa siis ylijäämävaneria liukuovista jäänyt, eikä niistä mitään järkevää keksitty niin sitten pykästiin pöytä. Pari pölkkyä alle pitämään levyt samassa tasossa ja mahdollisuuksien mukaan myös suorassa, hyllynkannattimet seinään jos toiseenkin ja toiseen päähän pienempi levy jalan virkaa toimittamaan niin jo tuli pöytä. Korkeus on just passeli sekä satulatuolilla istuen, että seisoen työskentelevälle, ei tarvii kyykkiä nopeasti jotain tehressä. Joskos jättäsitte huomiotta järisyttävän ruman johtosolmun, sekä tulostinhässäkän, niin mitäs työ siellä sanotte? 

Niiin, ja tarviin ihan pikkusen apua värin valinnassa, annanko kirkkaan öljyn jättää pinta luonnollisen väriseksi, vaiko sudinko osmon valkokuulto jotain päälle?