ylpeys

Nyt oon itsestäni ylpeä, kiitän myös koulun verstasta, hyviä työkoneita ja opettavaista opettajaa! Mulla, ja äitillä myöskin, meillä siis on uudet  vaneriset adventtikyntteliköt, juur hyvään aikaan valmistuneet, juur tarkoitukseensa suunnitellut ja tehdyt. Mää en voi käsittää, kuinka yltäkylläisesti rakastan vaneria, tuota puun tuoksua ja sen kovan pehmeää olemusta. Voiko itsestään olla liian ylpeä olematta itserakas taikka omahyväinen? Äippä aiko käsitellä omansa harmaalla läpikuultavalla vahalla, määpä päätin vaan suojata puunsuoja-aineella pahimmilta lioilta ja kosteudelta. Tykkäättökö te mun tekeleestä? 

 

Loppuun vielä pieni vetoomus, olen mukana viiden muun valokuvan kanssa loppukilpailussa, jos siis mun kynttilätunnelmakuvasta tykkäät, käyhän äänestämässä, voidaan päästä s-ryhmän ravinteliin syömään miekkosen kanssa! Äänestyslomake on blogin oikeassa sivupalkissa ylinnä! 

instagram

Tuo pikaotosten julkaisupaikka, minäkin olen siellä, ollut jo hetken. Tervetuloa seurailemaan siellä! Kuvat ovat iphone laatua, niitä muokkailen välillä puhelimen omilla työkaluilla, välillä käytössä on piclab, camera plus ja instashapes. Kohteina kuvissa on useimmiten kodin asiat, mukaan mahtuu myös jalkoja ja muita sekalaisia otoksia.

Kiinnostaako teitä muuten jatkossa täällä blogin puolella nähdä instagram-otoksia, vaiko ei? 

pieni suuri ilo

Meillä viikonloppuna syötiin ekat joulutortut ja konvehtit. Glögiä ja pipareita on mutusteltu jo varmaan kuukauden päivät. Sähköjohdot pariin huoneeseen on jo naputeltu, itkut miten hidasta ja ärsyttävää puuhaa, ei meinaa kärsivällisyys enää riittää… Viikonlopun saldona myös uus työpöytä! Oih ja voih kuinka hyvä tuli, vaikkei kyllä hirveästi suunnitelmien mukaan mentykkään. Miekkosen mielestä väliaikaista kaikki on vaan, siis tämä pöytä vaan, mutta munsta tähän ei tarttee kun päädyn jalka vaihtaa kahteen sirompaan, taikka sitten kahteen samanmoiseen. Olipa siis ylijäämävaneria liukuovista jäänyt, eikä niistä mitään järkevää keksitty niin sitten pykästiin pöytä. Pari pölkkyä alle pitämään levyt samassa tasossa ja mahdollisuuksien mukaan myös suorassa, hyllynkannattimet seinään jos toiseenkin ja toiseen päähän pienempi levy jalan virkaa toimittamaan niin jo tuli pöytä. Korkeus on just passeli sekä satulatuolilla istuen, että seisoen työskentelevälle, ei tarvii kyykkiä nopeasti jotain tehressä. Joskos jättäsitte huomiotta järisyttävän ruman johtosolmun, sekä tulostinhässäkän, niin mitäs työ siellä sanotte? 

Niiin, ja tarviin ihan pikkusen apua värin valinnassa, annanko kirkkaan öljyn jättää pinta luonnollisen väriseksi, vaiko sudinko osmon valkokuulto jotain päälle? 

ennen aikaista

Meillä on visusti pysyny jouluiset jutut ullakolla laatikoissa, eilen kuitenkin kun siellä käytiin muuta hakemassa, viimevuotiset hopeat ja kultaiset pallot nappasin mukaan vähän kuin salaa. Sai kokea nuo pallurat valkaisun, kun yhdessä miehen kanssa niitä dippailtiin maalipurkkiin. Keltaista maalia kun oli purkissa vielä, pitihän yksi sinnekin kastaa. Kuivuessa jäi tippa jokaisen pallon alapintaan, mutta sehän on vain söpö, vai mitä? Äkkiä nää muutamaksi viikoksi vielä takaisin kaappiin.

vielä vähän kuparia

Onko se kupari enää nii in, no enpäs mää välitä, tykkään siitä ripauksina ja lämmöntuojana siellä täällä. Uusin kuparinen tulokas on yövalaisin mun puolella sänkyä, helponhelppo tuunauslamppu. Alunperin lampussa oli järkyttävä kukkakuvioinen maitolasi, puolipallo ikäänkuin. Jotenka se viskaistiin roskiin jo ennen kuin olin kantanut lamppua kotiin. Siis ei ennen ja jälkeen kuvia, valitan. Mutta nyt mää kyllä tykkään, ja teromies oli myös yllättävän intopiukeena. Jotenka voin sanoa onnistuneeni, mitä nyt tylsytin ompelusakset huonompia saksia löytämättä sekä hetikaikkinyttänne-fiiliksen sattuessa, enkä siis voinut kauempaa odotella. Mitäs tet tykkäätte? Ekassa kuvassa het yks vähän laajempi  uudella linssillä otettu ruutu työhuoneen oviaukoltapäin kuvattuna.

 

 

kerron sen kuvin

Kauan oon toivonut, eilen sain. Alimmassa kuvassa ero nykyisen 18mm ja uuden 10mm polttovälin linsseillä.

 

suomen kaunein

Meitä on kaksi, liian harvoin syömme kuitenkin yhdessä epäsäännöllisten työaikojen vuoksi. Katoin arkisen, mutta tyylikkään kattauksen lihamurekkeelle ja perunamuusille, mariskooleista lusikoidaan jälkiruoaksi vadelmarahkaa. Kattauksessa on käytetty mustaa teemaa, citterio98:a, kastehelmeä, mariskooleja sekä satunnaisesti löytyneitä mitälie laseja ja kannua.  Niin, siis vähän viimetingassa, niinkuin aina, heitin osaanottoni Arabian Suomen kaunein kattaus- kisaan, hoksasin kyllä jälkeen päin, että eihän tässä juuri arabiaa ole. Hyi minä. Anyway, jos on sun mielestä yhtään vähääkään kaunis, olen äänestäsi kiitollinen, TÄNNE vain ääntäsi antamaan! pst. tänään postissa saan myöhäismyöhäissynttärilahjan mieheltä, siitä lisää myöhemmin... 

Monta kivaa arvontaa on myös menossa:

- lehtilahjakorttiarvonta Valkoinen soihtu-blogissa

-tapettiarvonta Valkoinen koti- blogissa

-tyynynpäällisarvonta Plateful of love- blogissa, joten klikkailkaas tekin arpaonnea koettamaan! 

loma viikko

Mulla on lomaa opiskelusta, tai no lomaa, viikoksi noin miljuuna etätehtävää ja raporttia tehtäväksi. Mutta on kotonakin hommaa, pieniä juttuja, viimeisten listojen ja ovien maalausta, sitä sähköjohtojen naputtelua ja tietysti edelleen muuttolaatikoiden purkamista ja tavaroiden järjestelyä. Kätköistä on löytynyt mojovia ylläreitä, ai tämmönenki mulla on, muiden muassa mummon kutoma sanomalehtiliina ja  vanha ruskea pullo. Jo ihan kuivunutta oksaa en oo viel malttanu heittää pois, on mahtavan värinen. Niin ja yllärinä sinänsä, vessan katto edistyy, en muista kertoneeni täällä, mutta katto tullaan vuoraamaan osb-levy paloista. Haastava homma sinänsä kun ne seinät ei oo suorat, mutta eiköhän mies senkin handlaa. 

 

sitä mä vaan

...että mukavaa lauantaita sinnekin, meillä maalaillaan viimeisiä ovia, miehekkeellä työlistalla on vessan kattoa ja listoitusta. Pikaseen laitoin keittiön ikkunalaudalle jouluvalot pussiin ja niin syntyi kiva pikku valaisin meille ns yövaloksi, ettei ihan pilkkopimeässä tarvii valojakaan sytytellä. Kiva tunnelmavalaisin siis. Neulevaatteelliset kynttiläpurkit nappasin postissa käydessä poistolaarista, kaks ee kipale, ja iloa nekin tuo! 

ei oo sanomista tähän

Kuulemma jos ei voi peittää niin voi aivan hyvin korostaa. Meillä korostettiin ihan kunnolla, vieläpä isännän toimesta ja isännän päättämällä värillä. Yks ilta herra oli vaan päättänyt näin tehhä ja kun yritin vähän kompromissata ni ei; ''sulla ei oo nyt ollenkaan sanomista tähän juttuun'', niin. Kuulemma meille on tulossa ihan liian väritön ja plääh koti, jotenka pensselisetä heilumaan ja kyllä on väriä. Jos/kun kyllästyy niin eikun harmaata taikka mustaa päälle. Oon vähäsen järkyttynyt tuosta tempauksesta, entäs te, iskeekö vai iskeekö huti? 

Niin ja hei iso kiitos sekä lämmin tervetulotoivotus uusille lukijoille, teette tästä paljon mielekkäämpää!