Chrome - Link Select -->

torstai 19. helmikuuta 2015

nyt mielessä

Inspis tämän kodin laittoon ja kuvailuun on täys nolla. Niin kovasti asuntokuume jyllää, ja kaikki liikenevä aika kulutetaankin oikotiellä, etuovessa ja jokakodissa. Näytöissä on ravattu ja muutkin pyörät pyörii jo. Yksi koti on ylitse muiden, niin sijainnin kuin ilmeenkin puolesta. Muuttomatkaa olisi muutama sata metriä ja asuntoon ei juuri remonttia tarvitsisi tehdä.

Nyt onkin mielessä valkoiset (tahi mustat!!) lautalattiat, Marimekon Silkkikuikka-tapetti, keltainen pyöreä peilikaappi, ihanat komerot ja leveät ikkunalaudat.


Ei mulla muuta......

torstai 12. helmikuuta 2015

päivän asuja

Ei suinkaan mun vaan pienen miehen. Monessa kommentissa on tullut jo kyselyitä vaatteista. Kokosin tähän puhelimen kätköistä pojasta kuvia, joissa näkyy päivän asuja. Näitä löytyi yllättävän vähän. Pidän paljon mustavalkoisista vaatteista, harmaat ja kuviolliset on myös kivoja. En suosi tiettyjä merkkejä, vaan ostelen vaatteita sieltä, missä on hienoja. Katselinkin merkkilappuja niin löytyy mm. hooämmää, lindeksii, kappaalia, poppia, metsolaa, reimaa ja marimekkoo, mainioo, gugguuta, minirodinii ja papua. Kaikkea sulassa sovussa. 

Väreistäkin tykkään, niitä vaan hintsusti löytyy kaupoista. Nimenomaan siis perusvärejä, vihreää, sinistä, punaista ja keltaista ensisijaisesti oon kattellu. Aina ne on johonkin suuntaan murrettuja ja sitten ei oo enää mun mieleen. Tai sitten hillittömiä printtikuvioita joka puolella. Nounou, missä on yksiväriset värikkäät bodyt ja legginssi-tyyppiset housut? Monasti oonkin löytänyt näitä ns tyttöjen puolelta, ja pokalla ostellut pojalle.  

Myönnän kuitenkin olevan hiukan värivammainen vaatetuksenkin suhteen, liian usein tulee puettua poika mustavalkoiseen, onneksi värikkäät asusteet pelastavat yleensä. Tai sitten ne on kaikki pesussa. 





Suurin osa pojan vaatteista on secondhandina taikka itsetehtyinä meille tulleita, jonkun verran olen ostanut uutena itse ja tietty vauvalahjoina saatiin paljon ihania kuteita! Suosin facebook-kirppareita, mutta livekirppareitakin kiertelen satunnaisesti, nykyisin harvemmin. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut jättäväni oman vaatekaapin ihan toiselle sijalle, kun pienen vaatteet on niin ihania ja törsään mieluummin niihin kuin omiin. Lienee joka äidin 'ongelma'. 

torstai 5. helmikuuta 2015

vihdoinkin verhot

Makuuhuoneeseen saatiin vihdoin, vajaan kahden vuoden asumisen jälkeen, juuri kun ollaan miettimässä uutta kotia, verhot. Valkoiset, juuri sellaiset ohuet, mutta hyvän näkösuojan antavat verhot. Ihanat, hyvin laskeutuvat, edulliset ja tarpeeksi pitkät verhot. Kävihän meillä kertaalleen yksi verho täälläkin, sen lookin näet täältä. Parempi että tuo vain käväisi. 

Nyt valkoiset verhot on vajaan viikon olleet ikkunoissa ja kyllä mää niistä tykkään. Iskä tokaisi että tuo kodikkuutta. Mulla on hirveän hotellimainen fiilis noista. Nykyiset verhot on siis ommeltu Elloksen valkoisesta sintsistä. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

olkkarin uusi matto

Jo tovin on ollut harmaa, tummanharmaa, matto olkkarissa. En ole vielä päättänyt onko se hitti vai huti. Ihan ekstempore se hankittiin, kun oikeanlaista vaaleanharmaata villamattoa ei löytynyt. Siinä se  nyt kuitenkin on hengaillut, eikä se alkukauhistelun jälkeen niin tummalta näytä. Ei ainakaan häiritsevän tummalta. Mun mielestä. Miehen mielestä se on oiva, ihanan pehmeä loikoilla. Siinä me sitten loikoillaan vauvelinkin kanssa, parit puklut se on jo ottanut ja imenyt, eikä edes huomaa. 

Tässä kuvassa näkyy myös yksi paheemme, jos tarkasti tihrustaa, kukas keksii?

JA, laitoinpa tuon pohjakuvan tuohon sivupalkkiin myös, siitä ehkä paremmin hahmottuu kotimme eri kolkat, ja miten ne toisiinsa nähden asettuu. 

maanantai 2. helmikuuta 2015

v niinkuin vauva

Multa on aiemminkin pyydelty vauvapostauksia, ja tuossa kyselyssäkin niiden perään huudellaan. Tässä tulee siis! Jos ei tippaakaan kiinnosta, skippaa tää! 

Vauva-arki on ihanasti lähtenyt käyntiin ja nautin melkoisesti hitaista pitkistä aamuista, vaunulenkeistä ja leikkituokioista. Vauva on toistaiseksi ollut helppo, helpompi kuin osasin toivoa. Syönnit tapahtuu pullosta, saa mun maitoa siten, kun ei tissit kelvannut. Siitä ei sen enempää. Pikkuinen myös nukkuu täysiä, kympistä kasiin öitä, plusmiinus tunti, heräämättä syömään. Näin on jatkunut joulusta saakka, muutamaa erilaista yötä lukuunottamatta. Isäänsä tullut unikeko siis. 

Meillä on myös kasvettu hienosti! Poika on nyt reilut 3kk ja painoa on jo lähes tuplat syntymäpainoa, eli vajaat 8kiloa. Pituutta on myös reilut 60cm. Ulkonäössä on kuulemma paljon molempia vanhempia, alussa näytti aivan äidiltään, mutta nyt on isänkin piirteet selvästi nähtävillä. Hirveästi jänskätään saako poika äidin vihreät vai isän siniset silmät. Hiukset oli vastasyntyneenä aivan tummat, mutta kummasti ovat vaalentuneet, kakkialta muualta paitsi niskasta. Päässä ovat silti vielä, yhtä tuuheana, taikka harvana, kuinka sen ottaa, kuin syntyissäänkin.

On hän oppinut monia asioita, juuri lauantaina pyörähti ekaa kertaa selältä mahalleen, ja nyt jo tekee sitä monta kertaa päivässä. Päätään kannattelee hienosti kauankin aikaa. Naurukin raikaa, ja hymy on todella herkässä, on niin iloinen rakas meillä! Kädet on löytyneet, ja niitä imeskelläänkin ja työnnetään suuhun jatkuvasti. Tarttumaote on vielä vähän hakusessa, mutta yritys on kova. Päristely ja kaikenlaisten äänten tuottaminen on kovassa huudossa ja varsinkin kiljumista kuullaan paljon. 

Pari viikkoa sitten aloitimme tosiaan vauvauinnin, ja yhden kerran ollaan käyty, viime sunnuntaina nukuttiin pommiin. Poika ainakin tykkäsi, tai ei ainakaan ollut moksiksaan uimassa, joten jatkamme ehdottomasti tuota harrastusta. Lisäksi jokapäiväiset lenkit on ainakin äidille hyväksi. Ja lenkin jäädessä väliin tuntuu poikakin olevan iltaisin kärttyisempi. 

Tulipas tästä pitkä postaus. Jos jokin kiinnostaa, laita kommenttia niin osaan vastailla justiin teitä kiinnostaviin juttuihin seuraavissa vauvapostauksissa.