Chrome - Link Select -->

perjantai 30. lokakuuta 2015

parit lahjat esittelyssä

Aiemmin kerroin pippaloista ja kivoista lahjoista. Ikäänkuin lahjana meiltä, Valto sai huoneeseensa maton, automaton, ihan tovi jos toinenkin on sitä kyttäilty miltä nettisivulta /nettikirpputorilta milloinkin. Vihdoin sain ja kyllä oon tyytyväinen! Vaikkei huone nyt varsinaisesti mattoa olisi kaivannut, mutta onhan tuo nyt aika cool tuolla! Ja kun on kritisoitu näitä mustavalkoisia mattoja siellä ja täällä, kun lapsille kaiken tarttis olla niin värikästä, niin tää on talviversio, lunta ja asfalttia. Ja joka päivä maton saapumisesta asti on pikkuherra raahannut kaksin käsin autoja matolle ja alkanut leikkiä. Että näkyy kelpaavan talviversiokin! 

Kummeiltaan Valto sai mm tuollaisen ihanan lelusäkin, jossa kivasti olkkarinpuolella olevat lelut säilyy piilossa katseilta, silloin kun niillä ei leikitä. Muutoinhan säkki on tyhjänä kun pikkuherra sen päivittäin matolle kaataa ja kaivaa pohjimmaiset lelut leikkeihin. Mun vanhemmat oli hankkinut tuon Puppyn, ja sitä ''ulkoilutetaan'' välillä melko rankasti, koiralla kuono maassa ja hännästä työnnetään taikka vedetään. Ja päälle kiivetään ja ''ratsastetaan''! 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

pippalot

Eilen oli taas juhlat. Viikko sitten juhlittiin poikaa mummolassa, ja nyt meillä. Ihana päivä, kiitos kaikille vielä! Poika sai ihania lahjoja ja paljon vieraita. Samalla moni vieraista näki kotimme ekaa kertaa nyt asuttuna. Minä etenkin, mutta mieskin, tykkään järkätä juhlia, laittaa kotia siistiksi ja leipoa tarjottavia. Tälläkertaa juhlissa syötiin rieskarullia porotäytteellä, lohiruisnappeja, suolatikkuja, hedelmätikkuja, carnevalkeksejä, suklaa-appelsiini -cake popseja, täytekakkua ja porkkanamuffineita. Juomana toimi kahvi ja booliksi sekoitettiin omenamehua ja spriteä. 


perjantai 23. lokakuuta 2015

Lämmikettä sohvalle

Pitkästä aikaa kotiin on hankittu jotain pientä sisustus sälää. Mutta ihan tarpeellista sälää. Kun kylmä alkaa olla, niin selailin nettikauppoja huopien ja vilttien osalta. Kolme pistin tilluuseen, kaikki Jotexilta. Äärimmäisen kiva ostokokemus kyllä, ilman mitään maksettua mainosta, tulivat kahdessa päivässä, ja edukkaasti huovat löytyi. Valkoinen 'vohvelikangasta' muistuttava on mun lemppari, mutta sävy on juuri himpun verran väärä sohvaan nähden, joten olkoot riipputuolin viltti se. Musta on lämpimin, tuollainen ihana pörröinen. Ja harmaa on melko tyylikäs, muttei niinkään lämmin. Eri tekstuurit sekoittuu kivasti sohvalla toisiinsa, on villaa, huopaa, karvaa, nahkaa, puuvillaa ja pellavaa. Tykkään! 



Mun pitäis siivota ja touhuta huomisia synttäreitä, mutta Valto tuntuu olevan tänään herkkäuninen, niin päikkäreiden ajan taidan levähtää tässä koneella. 

torstai 22. lokakuuta 2015

Valto yks vee

Mun vauva on jo yksi vuotias. Vuosi tuli täyteen tiistaina. Mihin tämä aika rientää. Justiinhan me ajettiin liian ajoissa sairaalaan syntymää valmistelemaan. Justiinhan me tultiin kotiin pienen kanssa, eikä oikein osattu tehdä mitään, kun nyytti oli niin ihana. Justiinhan me pohdittiin hulluna nimeä ja päätettiin se sillä minuutilla kun vauvan ekaa kertaa näimme. Justiinhan me ihasteltiin ekoja hymyjä ja valloittavaa kikatusta. Justiinhan me havahduttiin vauvan liikkeelle lähtöön. Justiinhan me alettiin antaa hälle kiinteitä ruokia. Ja justiinhan ne hampaatkin vasta tuli. Huh, paljon ihmeellisiä asioita tapahtunut vuodessa. Ja varmasti paljon vielä ihmeellisiä asioita on edessä päin. Mutta kyllä vaan oma lapsi on ihana asia! 

Yks vuotiaana Valto kävelee, juttelee kovasti omalla kielellään, mutta sanoja vielä ei tule. Hän touhuaa valtavasti ja kokoajan, hampaita on 8 ja kuhmujen määrä päässä jatkuvasti vähintään hampaiden verran. Nauraa ja hymyilee paljon, nukkuu kokonaisia öitä, syö isojen ruokaa ja tarvii vielä tuttia. Valto on utelias ja reipas. Hän vaikuttaa jo tosi sosiaaliselta ja iloiselta tapaukselta. Rakas pieni-iso-poika! 

Ollaan oteltu yksvee -kuvia vähän siellä ja täällä, kokeiltu eri juttuja, ja tässä mun lemppareita! Hälle on pidetty jo yhdet synttärit, ja toiset on tulossa lauantaina. Jospa tälläkertaa muistais sieltäkin ottaa kuvia! 


torstai 15. lokakuuta 2015

aarrehylly

Eilisestä postauksesta joku saattoi bongata uuden hyllyn. Vihdoin saimme sahattua vaneria oikeisiin mittoihin ja porattua reiät seinään hyllylle, ja saatoin viimeinkin purkaa nuo kaksi viimeistä laatikkoa. Laatikot sisälsi mun aarteita, jotka nyt lähes kaikki pääsivät hyllylle. Suurin osa näistä aarteista on secondhandia ja siten vanhaa lasia, osa lahjoja ja osa ihan uutena meille ostettuja. Kelpuutin hyllylle nyt vain kirkasta lasia, se on vaan niin upeaa! 


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

paras ostos piitkään aikaan

Jo viime vuonna asuntomessuilla käydessämme ihastuimme näihin riipputuoleihin, silloin parveke oli niin pieni, ettei sinne tällaista olisi voinut sijoittaa, ja mielessä ei käynyt laittaa tätä sisälle. Nyt käydessämme muistimme nämä taas ja ostimme, ajatuksena laittaa tämä partsille. Noh. Ostohetkellä asuimme vielä edellisessä kodissa ja katossa oli valmiiksi koukku, joten laitoimme siihen. Oli melko letkee paikka olla, lukea, nukuttaa lasta, jne. Uuteen kotiin muuttaessa yritimme kyllä saada tän partsille, mutta ilmeni ''porausongelma'' joten sisällehän se jäi. Ja ei olla kaduttu. Ehkä paras sisustusostos ikinä, tai ainakin pitkään aikaan. Suosittelen! Ja niin suosittelee kaikki vieraistakin, jotka sitä ovat kokeilleet! 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

makkarin toinen puoli

Eilen saimma asennettua ne viikko sitten tulleet ovet. Ja ai että! Kyllä oomme tyytyväisiä! Vielä hienosäätöä pitää tehdä, mutta nyt ne on siinä! Näitä ehdottomasti kauiiten arvottiin, että mimmoset ja mistä ja miten ja ja ja ... Mustien ovien synkkyyttä mietittiin pitkään, että tekeekö huoneesta liian synkän, eikä juuri edes kuvamatskua löytyny netistä, josta olis voinu vähän kattella. Haaveena tänne kotiin oli tumma seinä, juuri musta tai tummanharmaa, niin tämä nyt ajaa senkin asian. Mielikuvitusta siis vain käyttäen uskallettiin tilata mustat liukuovet. Kiskotkin saatiin mustana, olishan ollu vähän tökeröt jos mustat ovet ja alumiiniset kiskot, niinkuin monessa paikassa olis pitänyt ottaa. Mutta, munsta nuo ei  oo ollenkaan pahat, vaan just hyvät, sopivasti toistaa valoa, mutta ei ole kiiltävät. Jokainen ovi on omalla kiskollaan, että kaikki saa yhteen kohtaan tarvittaessa. 


Jos musta jossain kohtaa alkaa tökkiä, äkkiähän tuohon jotain dc-fixiä päälle laittaa, jotta saa vaihdettua väriä. 


maanantai 5. lokakuuta 2015

lainatuolit

Äiti aina tasaisin väliajoin soittelee pohjoisesta nöyränä tänne etelämpään, notta hakisinko hälle sitä tai tätä, kun on torista tai huutonetistä jotain kiinnostavaa löytänyt. Ja jos mulla tai siipalla  suinkin on mahdollisuus hakea, toki autamme. Tällä(kin) kertaa kohteet oli mullekin mieluisia, kaksi mustaa Artekin 66 -tuolia, ja saan niitä nyt pari viikkoa mallailla meille, josko ne olis hyvät. Ny jo yhden päivän kokemuksella tiiän, että oishan ne, enemmän ku hyvät! Vai ootteko toista mieltä? 

lauantai 3. lokakuuta 2015

hei vaan ovet

Kannatti mennä habitareen, sieltä saatiin nimittäin niin hyvä tarjous makuuhuoneen vaatekomeron liukuovista, ettei voitu ohittaa. Eikö siis tilluuseen ja odottelua, torstaina kantoi sitten rahtimies ovet pirttiin asennusta orottelemaan. Saavat odotellakin viikonlopun yli, kun mulla ja miehellä on treffiviikonloppu! Lintsille syyspäivää viettämään, sit syömään hyvin ja nukkumaan hyvin hotelliin. Passaa! Tässä kuitenkin kurkkauskuva, ei varmaan värivalinta yllätä, vai yllättääkö? Ihanan mattapintaiset ovet tulossa! EI YHTEISTYÖPOSTAUS! 



Ihanaa viikonloppua! 

perjantai 2. lokakuuta 2015

päiväkodin aloitus

Uskallan kirjoittaa tästä, kun moni on kysellyt. Vaikka tiedän että tähän varmasti joku ainakin tulee negistelemään. Ja vaikka tämä menee aika paljon ohi blogin aiheen. Mutta kun kyselijöitä on ollut niin monia. Ja meän kokemukset niin hyviä. Saman tilanteen edessä oleville siis vähän rohkaisevia sanoja. 



Valto aloitti päivähoidon kunnallisessa päiväkodissa syyskuun puolessa välissä. Hoitopaikka on ihanan viihtyisä ja hoitajat siellä mukavia ja lempeitä. Nyt on siis kolme viikkoa päiväkotielämää takana. Siitä vajaa puolet ollaan oltu kipeänä, mikä oli tietysti ihan odotettavissa. Valto ei ollut ennen päiväkotiin menoa juuri ollenkaan ollut kipeänä, niin johan ne pöpöt nyt pukkasi heti alkuun. Mutta, oikein hienosti muuten on lähtenyt käyntiin, kävimme päiväkodin aloittamista edeltävällä viikolla neljään otteeseen tutustumassa ja leikkimässä päiväkodilla, ja luulen että sillä oli iso merkitys, että siellä ensin oltiin tuttujen ihmisten kanssa harjoittelemassa. 


Sitten kun maanantai koitti, Valto jäi iloisesti sinne muiden kanssa leikkimään, kun äiti itkua niellen läks kouluun. Ensimmäiset koulupäivät äitillä meni miettiessä miten Valto pärjää, ja tuijotellessa puhelinta, että koska tulee ekat soitot, että nyt on sitä ja tätä. Ei tullut soittoja, ja Valto oli pärjännyt hienosti. Päiväuni rytmikin oli heti alusta lähtien sama kuin muilla, ja nukkumaan mentiin muiden tapaan kerrossänkyyn, Valto alapetille. Ensimmäisinä päivinä ruoka maittoi päiväkodissa vähän huonommin, mutta uni sitäkin paremmin. Äkkiä Valto jo on oppinut aamuisin heti pukua mennä kaivamaan, että jokos mennään. Ja fillarilla kun on karautettu päiväkodin pihaan niin tutti tippuu suusta ja alkaa iloinen älinä takapenkiltä. Kertaakaan ei Valto ole jäänyt vielä itkien päiväkotiin, vaan aina suinpäin lelulaatikoille on sännännyt. Iltaisin on usein vähän normaalia kiukkuisempi, mutta siihen auttaa äitin syli ja yhteiset leikit isin kanssa. Väsy myös tulee aikaisemmin, ja nyt onkin unirytmi aikaistunut, ja sen verran vissiin rankkaa päiväkodissa, että aloittamisen jälkeen ei olla juuri öisin heräilty. 



Valton reipas, iloinen, utelias ja temperamenttinen luonne on kyllä huomattu päikyssäkin. Ei kuulemma juuri paikoillaan pysy, naureskelee pitkin päivää, mutta osaa vaatia huomiota ja pitää puoliaan. Ja onpa häneen eräs vanhempi tyttö samasta ryhmästä ihastunutkin, kuulemma puhuu hänestä jatkuvasti ja olis kokoajan menossa halimaan. 


Päiväkodissa oli jo kuvaus, vielä ei olla saatu kuvia näytille, mutta odotellaan innolla. Ovat käyneet jo metsäretkellä, ja Valto oli innoissaan syönyt puolukoita suoraan varvuista. Pihalla lempipuuhaa on kävelykärryillä tepastelu, ja sisällä autoilla leikitään kovasti. Nyt kun herra lähti tosissaan kävelemään viikko sitten, saa varmasti sekä ulkoleikit että sisäleikit ihan uuden ulottuvuuden, kun pysyy enempi muiden perässä. Valton on ryhmänsä nuorin, vajaan 11kk oli kun aloitti. Sanoivat että alle vuoden ikäisille aloitus on monesti helpompaa kuin vanhempien, tässäkin ihan varmasti tosipaljon lapsikohtaisia eroja. 

Ja tietysti tästähän meno voi muuttua vielä paaaljon, mutta tähänasti ollaan niin positiivisesti yllättyneitä, kun meitä ollaan vaan peloteltu tästä, niin joskus näin päin. 

Vielä piti tulla lisäämään, että rankinta on ollut vaatteiden ja muiden härpäkkeiden nimikointi. Helpotin asiaa tarramonsterin avulla. EI YHTEISTYÖPOSTAUS!