Oon niin rakastunut edelleen meän syviin ikkunapenkkeihin. Tykkään niin istuskella tuolla, etenkin nyt syksyllä iltaisin, kynttilät palaen, jotain lämmintä juomaa vieressä ja kutimet kädessä. Nyt on kutimilla pikkuisellemme peitto, neulominen ei oo ollu ikinä kunnolla mun juttu, mutta nyt oon innostunut. Hidastahan tuo vielä multa on, mutta vähän kerrallansa. Mies aina jaksaa kuitata, että kotiin tullessa luulee tulleensa vanhainkotiin, kun puikot vaan kilisee… Phah.
Viime viikonlopun Habitare-reissulta tarttui mukaan Saanan ja Ollin Villi Pohjola-tyyny, tuo suurin koko tietysti. Vallan mukava siihen on nojailla ja neuloa. Tyyny onkin vaeltanut kotonamme koko viikon just sinne, missä toinen meistä makaa tai löhöää, oikein kiva löhötyyny siis! Rohkenin Ollille siinä mainita blogini, ja sain pienen alenkin. Epäröinti kaikkos sen siliän tien ja kaupat tehtiin! Kiitos vielä paljon!
Plantagenissa oli viime viikon lauantaina ja sunnuntaina kaikki viherkasvit puoleen hintaan, joten sieltä kipaisimme hakemaan tuon peikonlehden. Sekin etsii vielä paikkaansa, puolivarjoista sellaista.
Sitten vielä yks uus juttu, kun taisin aiemmin mainita paikallisen sokkarin Aarikkahyllyn alen, niin jäi kaiveleen tuo korkein kynttilänjalka vielä mieltä. Muilla asioilla käydessäni näin tuon siellä yksin nököttävän ja muistin itseäni nimpparipäivänä. Kolmin on aina kaunihimpi, vai oliko se kaksin?