Uskallan kirjoittaa tästä, kun moni on kysellyt. Vaikka tiedän että tähän varmasti joku ainakin tulee negistelemään. Ja vaikka tämä menee aika paljon ohi blogin aiheen. Mutta kun kyselijöitä on ollut niin monia. Ja meän kokemukset niin hyviä. Saman tilanteen edessä oleville siis vähän rohkaisevia sanoja.
Valto aloitti päivähoidon kunnallisessa päiväkodissa syyskuun puolessa välissä. Hoitopaikka on ihanan viihtyisä ja hoitajat siellä mukavia ja lempeitä. Nyt on siis kolme viikkoa päiväkotielämää takana. Siitä vajaa puolet ollaan oltu kipeänä, mikä oli tietysti ihan odotettavissa. Valto ei ollut ennen päiväkotiin menoa juuri ollenkaan ollut kipeänä, niin johan ne pöpöt nyt pukkasi heti alkuun. Mutta, oikein hienosti muuten on lähtenyt käyntiin, kävimme päiväkodin aloittamista edeltävällä viikolla neljään otteeseen tutustumassa ja leikkimässä päiväkodilla, ja luulen että sillä oli iso merkitys, että siellä ensin oltiin tuttujen ihmisten kanssa harjoittelemassa.
Sitten kun maanantai koitti, Valto jäi iloisesti sinne muiden kanssa leikkimään, kun äiti itkua niellen läks kouluun. Ensimmäiset koulupäivät äitillä meni miettiessä miten Valto pärjää, ja tuijotellessa puhelinta, että koska tulee ekat soitot, että nyt on sitä ja tätä. Ei tullut soittoja, ja Valto oli pärjännyt hienosti. Päiväuni rytmikin oli heti alusta lähtien sama kuin muilla, ja nukkumaan mentiin muiden tapaan kerrossänkyyn, Valto alapetille. Ensimmäisinä päivinä ruoka maittoi päiväkodissa vähän huonommin, mutta uni sitäkin paremmin. Äkkiä Valto jo on oppinut aamuisin heti pukua mennä kaivamaan, että jokos mennään. Ja fillarilla kun on karautettu päiväkodin pihaan niin tutti tippuu suusta ja alkaa iloinen älinä takapenkiltä. Kertaakaan ei Valto ole jäänyt vielä itkien päiväkotiin, vaan aina suinpäin lelulaatikoille on sännännyt. Iltaisin on usein vähän normaalia kiukkuisempi, mutta siihen auttaa äitin syli ja yhteiset leikit isin kanssa. Väsy myös tulee aikaisemmin, ja nyt onkin unirytmi aikaistunut, ja sen verran vissiin rankkaa päiväkodissa, että aloittamisen jälkeen ei olla juuri öisin heräilty.
Valton reipas, iloinen, utelias ja temperamenttinen luonne on kyllä huomattu päikyssäkin. Ei kuulemma juuri paikoillaan pysy, naureskelee pitkin päivää, mutta osaa vaatia huomiota ja pitää puoliaan. Ja onpa häneen eräs vanhempi tyttö samasta ryhmästä ihastunutkin, kuulemma puhuu hänestä jatkuvasti ja olis kokoajan menossa halimaan.
Päiväkodissa oli jo kuvaus, vielä ei olla saatu kuvia näytille, mutta odotellaan innolla. Ovat käyneet jo metsäretkellä, ja Valto oli innoissaan syönyt puolukoita suoraan varvuista. Pihalla lempipuuhaa on kävelykärryillä tepastelu, ja sisällä autoilla leikitään kovasti. Nyt kun herra lähti tosissaan kävelemään viikko sitten, saa varmasti sekä ulkoleikit että sisäleikit ihan uuden ulottuvuuden, kun pysyy enempi muiden perässä. Valton on ryhmänsä nuorin, vajaan 11kk oli kun aloitti. Sanoivat että alle vuoden ikäisille aloitus on monesti helpompaa kuin vanhempien, tässäkin ihan varmasti tosipaljon lapsikohtaisia eroja.
Ja tietysti tästähän meno voi muuttua vielä paaaljon, mutta tähänasti ollaan niin positiivisesti yllättyneitä, kun meitä ollaan vaan peloteltu tästä, niin joskus näin päin.
Vielä piti tulla lisäämään, että rankinta on ollut vaatteiden ja muiden härpäkkeiden nimikointi. Helpotin asiaa tarramonsterin avulla. EI YHTEISTYÖPOSTAUS!
-->
Ensinnäkin, iso kiitos edellisiin postauksiin tulleista kommenteista. Eihän mun passaa enää esitellä tekeleitäni, kun heti olis isokasa tilauksia tulossa... Yritystoimintaa oon kyllä miettinyt, mutta en ihan vielä oo aikeissa aloittaa, joten malttakaas vielä! ;) 
Suunnitelmissa olis kohta myös siirtää Valto isompien poikien sänkyyn, jahka saan sen tehtyä. Isompi poikahan tuo jo onkin, ei enää tuttiakaan syö! Ja hampaita jo kohta 16! Tuosta kuvastakin seinällä on jo kohta vuosi, eikä oo ku hiukset kasvanu ja poika tietty, mutta iloisuus ja kasvonpiirteet on justiinsa samat! Jatkettava sänky on siis jo piirretty ja koneistukset ohjelmoitu. Kunhan vain kerkeäisi ja ehtisi materiaalit hakemaan. Eikä tässä nyt kovin kiire ole, ennen joulua poika oppi tulemaan pinniksestä pois, mutta lomalla sekin taito ''onneksi'' unohtui ja nyt taas toistaiseksi pysytään sängyssä.
